Käytiinpä likkojen kanssa katsomassa uusi Oblivion. Aikamatkustimme vuoteen 2077, jolloin maailma on vielä rappeutuneempi kuin millaisena sen nyt tunnemme. Ydinsota on raunioittanut kaiken sivilisaation, mutta syynä on ufojen hyökkäys eikä vanhanaikainen kylmä sota. Onhan yksi USA:n raunioille sijoittuvan seikkailun päähenkilöistäkin rauhanomaisesti kosmonautti.
Äkkiä ajatellen tämä voisi olla Maailmojen sodan vinksahtanut jatko-osa, tosin kaikki yhteydet muihin elokuviin ovat tahattomia. Visuaalisesti elokuva on kiinnostava ja varsin yksitoikkoisesta väriskaalasta huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – uskottava apokalypsi. Ilmakuvat ovat surullisuudessaankin huikaisevia, ja täysikuu on vähän toisenlainen tuohon aikaan. Nostalgiset hetket ja maailman säilyneet sirpaleet baseball-muistoesineineen puolestaan kuvataan kauniissa normaaliväreissä.
Teknologialla toki herkutellaan asiaankuuluvasti. Ilmavalvonta operoi pöydän kokoisella kosketusnäytöllä, jonka valmistajan logoa katsoja ei näe. Leijuvien kulkuneuvojen ja äkäisten luotainpallojen lisäksi valkokankaalla vilistää koottava prätkä. Räjähdykset lisääntyvät kumulatiivisesti loppua kohden niin, että katsoja on jo vaarassa tuupsahtaa deltauneen. Modernit asumukset ovat askeettisia ja ilmavia. Piilopirtin takan ja aseistuksen muovisuus pisti kyllä hieman silmään.
Eloonjääneitä on hyvin vähän ja geenipooli näyttää olevan suppea, mutta lisääntymistä se ei onneksi haittaa. Yleisö sentään säästetään yliromanttiselta hömpältä ja paljaalta pinnalta. Filosofinen pohdinta puolestaan yltää niinkin korkealle kuin persoonallisuuden määritelmän hämärälle alueelle. Elokuvan pakollinen ekologinen opetus koskee maapallon rajallisia resursseja, etenkin H2O:ta.
Oblivionia ei varmaankaan nähdä tulevana klassikkona tai Oscar-kandidaattina. Pitää kuitenkin muistaa, että elokuva, jossa on Morgan Freeman, ei voi olla läpeensä huono. Jotenkin pidän näistä kaavamaisista scififilmeistä vieläkin: tämän halusin katsoa heti, kun näin mainosjulisteen linja-autopysäkillä. Oblivionia mainostettiin mm. uusimman Apinain planeetan tuottajalla. Helpot kikat on tietysti lainattu muilta genren edustajilta, mutta ennemminkin ne ovat hymyilyttäviä bongata kuin noloja. Darth Vaderit olivat kyllä parhaat hahmot.
Mahtaakohan Tom Cruise muuten kuitata itsekeskeisestä roolistaan tuplapalkkion?