Voi ei. Kaikki jauhavat siitä energiansäästöstä niin, että kyllästyttää. Minkäs teet? Energiankulutus kasvaa jatkuvasti, mikä välillisesti sekä välittömästi aiheuttaa maailmanlaajuisia ongelmia. Mutta mitä arkivihreä asialle voi oikeasti ruohonjuuritasolla tehdä? Ensin muutamia klassikoita:
”Laske huoneilman lämpötilaa.” Jos laskemme suositusten mukaan esimerkiksi makuuhuoneen huoneilman lämmön jonnekin 16 asteeseen, säästyy niin ja niin paljon lämmitysenergiaa, tekniikasta riippuen siis sähköä tai öljyä tai vaikka pellettejä. Hienoa. Asukas saa tästä välittömän palkkion rahan säästymisenä. Mutta sitten pitää ostaa uusi untuvapeitto (mistähän ne untuvat revitäänkään?), etsiä kuumempi seuralainen tai hankkia joka ilta nukkumaan mennessä kokovartalopuudutus. Eettiset ongelmansa näissäkin. Tarkkaavainen lukija saattaa tässä jo päätellä, että en kestä kylmää ja yli 22 asteen huoneenlämmössäkin minulla on villasukat ja -neule. Anteeksi vain, mutta en voi laskea lämpötilaa vaipumatta talviuneen. Tämä on ruokavalion lisäksi pahin punnus ekologisessa selkärepussani…
”Autoile vähemmän.” Myös bensa ja tiisseli ovat energialähteitä, joita pitää säästää, etenkin kun ne ovat uusiutumattomia. Kaikki mahdolliset matkat kannattaa siis tehdä ilman autoa. Autottomienkaan ei kannata varastaa autoa vaan turvautua omiin voimiin tai julkiseen liikenteeseen. Tässä kohdassa omatuntoni on puhdas kuin pulmunen, sillä autoilen vain, jos joku huolii minut kyytiin. Silloinkin saatan nalkuttaa epätaloudellisesta ajotyylistä.
”Säästä lämmintä vettä.” Tämä ymmärretään usein niin, että tulee käydä suihkussa mahdollisimman lyhyesti ja ehkä myös laskea suihkuveden tai boilerin lämpötilaa. Minun tulkintani tästä on, että kannattaa peseytyä mahdollisimman harvoin! Samalla säästyy myös pesuaineita ja kuudenkympin pyyhepyykkiä. Ihmiset pesevät itseään ihan liikaa ja valittelevat sitten herkkää ihoa ja allergioita, vaikka tehokasta saippualla jynssäystä ei terve ihmisruumis joka päivä edes tarvitse. Suosittelen myös, että vaatteita ei panna pyykkiin ihan tunnin tai kahden käytön jälkeen. Tämä riippuu kyllä jonkin verran henkilön ominaishajusta ja hienerityksen määrästä. (Toivon, että huomautatte, jos olen säästänyt liikaa energiaa lähiaikoina.)
Näiden vanhojen konstien lisäksi on pussillinen uusia.
Kaikkea mahdollista voi kierrättää! Otetaan esimerkiksi kertakäyttöastiat. Jos ne ovat muovia, ne eivät ole kertakäyttöisiä. Minä tiskaan – ihan oikeasti! – kertakäyttöiset aterimet sekä mukit. Pahvilautasten kohdalla tingin sen verran, että poltan ne (ja mahdollisesti grillaan kavereille jotain myrkyllisissä savukaasuissa).
Koneet. Kaikki mahdollinen pitää nykyään laittaa koneiden tehtäväksi. Miksi ihmeessä? Laiskuuttaan? Liputan tiskien käsinpesun ja perinteisen mattopyykin puolesta ja nauran noille jonninjoutaville koneille, kuten sähkökäyttöisille sitruspuristimille ja puhiseville kengänkuivaimille. Ihan oikeasti: joskus kannattaa nähdä hieman enemmän vaivaa ja jättää se surinalelu nurkkaan.
Shoppailu. Kuinka paljon vaatteita ihminen todella tarvitsee? Muutaman alusvaatekerran ja eri vuodenaikoihin sopivat asukokonaisuudet. Siinäpä se. Niistäkin huomattavan osan voi hankkia käytettyinä. Kyllä, tekstiilien valmistus vaatii paljon energiaa. Lisäpointti: kun säilyttää 20 vuotta jotakin vaatekappaletta, se on taas hirveän muodikas. Niinä välivuosina vain vaaditaan hieman pokkaa käyttää tuota vaatetta… Kannattaa opetella tunnistamaan kestävä laatu sekä malli ja satsata siihen. Vihreiden kirjoittamaton sääntö näyttää olevan rähjäiseltä näyttäminen. Tämä EI ole välttämätöntä! Kierrätysvaatteetkin voivat olla tyylikkäät.
Asuminen. Asunnot käyvät yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. Myönnän, tilastollisesti myös asukkaat käyvät yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. Mutta silti! Tarvitseeko kolmihenkinen, ylipainoinenkaan perhe välttämättä 200 neliömetriä lämmintä huonetilaa? Ottakaa nyt hyvänen aika kämppäänne asumaan edes joku vaihto-opiskelija tai sijoituslapsi! Kyllä, minä asun vuokrakaksiossa kaupunkialueella lyhyen matkan päässä palveluista. Kaavoituspolitiikka on sitten ihan asia erikseen. Vihreiden virallinen linja tukee tiivistä asumista ja järkevää kaavoitusta, mutta henkilökohtaisesti en kykene tuomitsemaan heitä, jotka haluavat elää ilman aamiaispöytään tuijottavaa naapuria tai jatkuvia rajariitoja. Toivon kuitenkin, että tällaiseen haja-asutusratkaisuun päätyvillä henkilöillä olisi mahdollisuus etätyöhön ja muihin liikennettä vähentäviin ratkaisuihin.
Oi. Olisihan näitä säästöniksejä vaikka kuinka. Palaan niihin myöhemmin. Seuratkaa näitä sivuja 😉