Maanantaina 26.10.2020 oli yli nelituntinen kaupunginvaltuuston istunto. Lisäksi ennen kokousta oli oman valtuustoryhmän palaveri, ja valtuuston jälkeen oli vielä tunnin verran seminaarikeskustelua. Siinä riitti istumista. Jo pelkästään ryhmäpuheenvuorot kaupunginjohtajan talousarvioesityksestä veivät tunnin. Seurasin kokousta aluksi tarkastuslautakuntalaisen tehtävässä, varavaltuutettuna.
Kokouksen puolivälissä minut kutsuttiinkin yllättäen tuuraamaan Nico Holmbergiä. Ehdin juuri sopivasti ”painamaan äänestysnappia” eli täyttämään sähköisen äänestyslomakkeen, kun valtuusto päätti Matti Nykäselle pystytettävästä muistomerkistä. Kannatin pohjaesitystä eli Höyhen-veistosta Köyhälammen rannalle. Se on paljon näyttävämpi, elegantimpi ja paremmin aikaa kestävä kuin mikään ”näköispatsas” voisi olla. Veistoksen valinta oli mediaa eniten kiinnostanut asia koko iltana. Vähemmän huomiota sai jopa päätös säilyttää veroprosentit ennallaan vuonna 2021. Siinäkin äänestin pohjaesitystä (esimerkiksi tulovero 20 %), en vastaesitystä puolen prosentin korotuksesta. On totta, että vuonna 2020 Jyväskylän talous menee yli 16 miljoonaa miinukselle ja kumulatiiviset ylijäämät on sitten melkein syöty, mutta todennäköisesti tulevat vuodet ovat vielä haastavampia ja veronkorotukset ovat silloin väistämättömiä. Ensi vuonna olisi tarkoitus raapia kasaan neljän miljoonan ylijäämä, mikä jää nähtäväksi.
Siinä viidennen tunnin käynnistyessä oli puolestaan omalta kannaltani jännittävin hetki. Valtuutettumme Irina Tuokko muuttaa paikkakunnalta työtehtävien vuoksi, joten minä nousen nyt varsinaiseksi valtuutetuksi ryhmämme ensimmäisen varavaltuutetun paikalta. Johan Keskisuomalainen ehti uutisoida minut huhtikuussa 2017 valtuutetuksi, koska lehti meni painoon ennen viimeisten äänestysalueiden tulosten julkistamista. Tuolloin jäi puuttumaan muutamia kymmeniä ääniä läpimenosta. Nyt saan siis loppukauden ”istua valtuustosalissa”, vaikka oikeasti me kyllä osallistumme edelleen kokouksiin Teams-yhteydellä etänä. Perin myös Irinan paikan Keski-Suomen maakuntavaltuuston varajäsenenä.
Ja nyt onkin jo aika valmistautua seuraaviin kuntavaaleihin, jotka ovat 18.4.2021. Menen ensi viikolla ehdokaskuvauksiin, ja sitä ennen täytyy varmaan käydä Kuohun kampaamossa hieman siistiytymässä.
Kuohusta puheen ollen: osallistuin syyskuussa kylätoimikunnan kevätkokoukseen. Siellä keskusteltiin vilkkaasti Kuohun tonttitarjonnasta. Kylällä on myynnissä lukuisia tontteja, joista osa on myös kunnallistekniikan ääressä ja varsin kohtuuhintaisia. Haasteena nähtiin kuitenkin Kuohun huono tunnettuus kotipaikan etsijöiden keskuudessa. Erityisesti lapsiperheitä toivottaisiin kylälle asumaan, sillä yleinen syntyvyyden lasku heijastuu lähivuosina myös Kuohun päiväkoti-koulun lapsimääriin.
Kaupunginvaltuusto on 8.6.2020 käsitellyt perusopetuksen palveluverkkosuunnitelmaa. Koulujen määrää tarkastellaan vuosittain, mutta tähän tietoon ei Kuohun tai Vesangan kouluihin kohdistu lakkautusuhkaa. Esimerkiksi Kuohulla on 1. – 4. luokilla 58 oppilasta – kolme kertaa enemmän kuin minun kouluaikoinani! Kymmenen lähivuoden aikana määrän ennustetaan kuitenkin vähenevän siten, että kaikkiaan Kuohu-Vesangan alueella on tänä vuonna 7 – 12-vuotiaita koululaisia 258 ja vuonna 2030 enää 162. Koululaismäärän odotetaan alamäen jälkeen vakiintuvan 2030-luvulla.
Viime maanantaina valtuusto sai nähtäväkseen tuoreen sote-palveluverkkoselvityksen. Kuohulla ja Vesangassahan ei enää ole neuvolaa, ja myös muihin sotepalveluihin pitää matkata esimerkiksi Palokkaan tai Kyllöön asti. Selvityksen yhteydessä vilkaistiin kuitenkin myös Kuohu-Vesangan väestökehitystä kymmenen vuoden aikajänteellä. Alle 16-vuotiaiden määrä laskee hieman, 609:stä 562:een. Yli 16-vuotiaiden määrä laskee vähemmän, 2 129:stä 2 092:een. Minusta nämä luvut eivät vaikuta huolestuttavilta. Koko kaupungin mittakaavassa väestö kasvaa vain keskusta-alueella, joten Kuohu ei ole sen huonommassa asemassa kuin muutkaan reuna-alueet. Meidän on kuitenkin jatkuvasti varmistettava, että nykyiset – valitettavan vähäiset – kunnalliset palvelut eivät heikkene vaan pikemminkin paranisivat. Myös kaupallista toimintaa toivoisin kotikylälle lisää. Ja sen seisakkeen taajamajunalle…
PS Kyläkokouksessa oli ilo tavata koulun vanhempaintoimikunnassa aktiivisesti vaikuttava pikkuserkkuni. Hauskasti juuri tuollaisessa kyläkokouksessa syksyllä 1990 alkoi poliittinen urani, kun samaisen pikkuserkkuni isä esitti minua kylätoimikunnan nuorisojaoston jäseneksi. Sillä tiellä ollaan edelleen!