Edellisestä tekstistäni on vierähtänyt jo yli neljä kuukautta. Istuin kevään erilaisissa Teams-, Meet- ja Zoom-palavereissa ja välttelin ihmisiä kuten neuvottiin. Valikoin kaupasta tomaatitkin rukkaset kädessä ja pidättelin henkeä, jos jouduin liian lähelle muita. Linja-autoissa en uskaltanut matkustaa enää ollenkaan, ja seurasin jatkuvasti tilastoja meiltä ja maailmalta. Silmät pyöreinä katsoin uutisista, kuinka stadilaiset eristettiin betoniporsaiden taakse pariksi viikoksi muun maan suojelemiseksi. Yöuniani en menettänyt, mutta jatkuvasti tuntui kuin eläisi elokuvassa – jossakin klassisessa dystopiassa. Jollakin tapaa lamaannuin niin, etten pystynyt tarttumaan edes mieleisiin käsitöihin.
Juuri kun aloimme tottua poikkeusoloihin, rajoituksia alettiin purkaa. Sitten Suomi paistatteli helleaallon alla ja luotti, että aurinko torjuu tartuntariskin. Minäkin uskaltauduin järjestämään kauan lykätyt syntymäpäiväjuhlat ulkoilmassa ja terveyssuositukset huomioiden. Ja olihan meillä hauskaa: ystävät ja sukulaiset yhtaikaa koolla. Tällä viikolla irrottelin jo niinkin hurjasti, että kävin viiden kuukauden tauon jälkeen avatussa uimahallissa polskimassa pari kilometriä. Altaassa oli hyvin tilaa vielä tässä vaiheessa syksyä. Elämä tuntui hetken normaalilta, ja hygieniatoimet näkyivät vain kahvion esillepanossa. Myös Töysän linja-autossa oli näin ennen koulujen alkamista sopivan väljää.
Ennustin maaliskuussa synkkien uutisten valossa, että koronaviruksen ensimmäinen maailmanympärimatka pyyhkäisisi vähintään prosentin väestöstä mennessään. Näin ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut. Jos ihmisiä on reilut 7,8 miljardia, heistä on virallisten tietojen mukaan nyt kuollut COVID-19:n uhreina yli 700 000 (tähän päivään eli 6.8.2020 mennessä). Vahvistettuja tartuntoja on reilut 18,8 miljoonaa. Suomen luvut ovat 7 532 sairastunutta ja 331 vainajaa. Pari promillea olisi siis varmuudella sairastunut, luultavasti määrä on vähäisen testauksen vuoksi kuitenkin moninkertainen. Taudin tappavuus puolestaan on vakiintunut viiden prosentin tienoille tartunnan tutkitusti saaneista.
Välillisten uhrien määrää sen sijaan on vaikea dokumentoida. Eristäytyminen ja romahtanut taloustilanne näyttäytyvät henkirikosten ja itsemurhien kasvuna. Myös nälkäkuolemat ja kokonaisten perheiden tragediat yleistyvät. Etäkoulutetut nuoret muodostavat oman omituisen kohorttinsa, jossa on luultavasti myös ennätysmäärä väliinputoajia.
Korona on virusten Chuck Norris. Kun se astui areenalle, tavalliset nynnyt kausiflunssat ym. pöpöt vetäytyivät hiljaa taka-alalle. Sitten koronatapaukset kääntyivät lupaavasti laskuun. Kesää elettiin meillä melkein kuin viimeistä päivää, ja nyt ennustellaan tartuntojen lähtevän Suomessa uuteen nousuun. Yökerhot, risteilyalukset ja huvipuistot muuttuvat surmanloukuiksi. Nuoret bilettäjät ovat vähemmän yllättävästi kasvava potilasryhmä.
Virus ylipäätään riehuu maailmalla edelleen kiihtyvään tahtiin, kun joka päivä sairastuu satoja tuhansia ihmisiä. Maailma on jakautunut A- ja B-luokan valtioihin. Huonosti johdettujen kehitysmaiden kanssa eivät terveemmät maat halua olla tekemisissä. Synkimpiä alueita ovat nyt USA, Brasilia ja Intia. Toinen kierros on jo alkanut mm. Espanjassa, Israelissa ja Belgiassa, joissa virus oli kevään mittaan jo saatu hallintaan. Ruotsikin kiukuttelee, kun se on suljettu pohjoismaiden sisäpiirin ulkopuolelle.
Tulevaisuuden arkeologit tunnistavat korona-ajan kerrostuman järkyttävästä määrästä take away -kertakäyttöastioita – ja käytettyjä hengityssuojaimia. Lähipäivinä selviää, pitääkö täälläkin alkaa liikkua julkisilla paikoilla hunnutettuna kansanmaskilla, paperisella hengityssuojaimella tai varman päälle kaasunaamari päässä. Jotain positiivistakin on ilmassa: jo pitkään odottamani maaseudun arvostus on nyt nousussa. Kesämökit ovat menneet kuin kuumille kiville, ja kasvava osa väestöstä haaveilee maallepaosta etätöiden innoittamana. Jälleen on jännittävää olla todistamassa suuria muutoksia maailmanmenossa!
PS Luontoäiti voi olla ankara, muttei kohtuuton. Tänä kesänä ja syksynä saamme nauttia runsaista metsän antimista. Monet raportoivat hyvistä marja- ja sienisaaliista, joiden keräämiseen on ollut nyt enemmän aikaa. Ilman kesätöitä jääneet nuoretkin ovat reippaasti hankkineet tienestiä tällä tavoin. Hienoa, että perinteiset elinkeinot ovat yhä voimissaan.