Avauspuheenvuoroni
Hyvät seurakuntalaiset, hyvät läsnäolijat
Seisomme nyt sellaisen äärellä jota emme ehkä ihan aina ole jaksaneet uskoa. Olemme aloittamassa jotain sellaista joka on vaatinut vuosikymmenen työn, prosessin jossa on ollut monta vaihetta, alamäkiä ja ylämäkiä. Niin rakennuksen ulkonäkö kuin sisältökin on puhututtanut. Katolle nouseva risti on monelle tärkeä. 
Tikkurila on jo pitkään ollut ilman kirkkoa. Aika ilman omaa kirkkoa on tuntunut pitkältä ja tuonut esiin sen, että kirkkoa Tikkurilaan tarvitaan. Se on osoittanut samaan aikaan sen, että seurakunta on muuutakin kuin kirkko – se on jotain mikä on ja pysyy oli seiniä ympärillä tai ei.
Nyt rakentuva kirkko edustaa ihan uudenlaista kirkkokulttuuria. Kirkkoa jonka ovet ovat auki, kirkkoa jokaon täynnä elämää. Odotukset ovat suuret. Rakentuuko keskelle kylää sellainen rakennus joka on muutakin kuin seinät? Paikka johon jokainen voi tulla ja joka vetää puoleensa.
Kaiken uuden rakentuminen vie aikaa. Tästä kirkosta rakentuu varmasti paitsi upea rakennus niin myös rakas ja tärkeä paikka. Vuosien mittaan kirkko täyttyy kohtaamisista ja juhlatilaisuuksista. Näistä rakentuu rakkaita muistoja ja tunneside. Pitkällä tulevaisuudessa muistelemme niitä perhejuhlia, kasteita ja häitä joita täällä saamme viettää. Nämä tunteet, ilot ja surut kantavat seurakuntaa pitkälle tulevaisuuteen.
Kiitos.