Hyvä lapsuus
Yhdenvertaiset mahdollisuudet ja toimivat perheiden palvelut
Lapsuusaika luo perusteet elämälle. Lapsuusaikaan panostaminen on suora sijoitus tulevaisuuteen. Yhteiskunnan tehtävä on purkaa lapsia eriarvoistavia rakenteita ja tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Tämä edellyttää koulutukseen panostamista, köyhyyden vähentämistä ja perheiden tukemista.
Perheiden tulee saada palveluita jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Perheneuvoloissa, perhetyössä ja kotipalvelussa tulee olla riittävät resurssit siihen, että apua saa silloin kun sitä tarvitsee. Perheille tulee tarjota perhe- ja pariterapiaa ja psykologipalveluita nykyistä kattavammin. Kun lapsi tarvitsee suojelua, on taattava, että päätöksiä tekevällä sosiaalityöntekijällä on aikaa perehtyä lapsen tilanteeseen – tämä taataan kirjaamalla lakiin asiakasmääristä per sosiaalityöntekijä. Sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön pysyvyyteen on kiinnitettävä huomiota. Työolosuhteiden ja palkkauksen tulee olla riittävän hyvät ja työtä pitää pystyä tekemään eettisesti kestävästi. Pysyvät ja hyvinvoivat työntekijät ovat asiakkaiden ja työnantajien etu.
Lapsella on oltava oikeus kumpaankin vanhempaan. Perhevapaisiin liittyviä oikeuksia ei saa sitoa sukupuoleen tai perhemuotoon ja vanhempainvapaa tulee jakaa 6 + 6 + 6 -mallin mukaisesti ja niin, että yksinhuoltajan lapselle mahdollistuu sama tukikuukausien määrä kuin useamman vanhemman perheelle. Tukipolitiikan tulee olla sellaista, että se kannustaa hoivavastuun jakamiseen perheissä vanhempien kesken. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus on poistettava ja nähtävä varhaiskasvatus lapsen oikeutena. Yhtenäistävät palvelut ovat parasta politiikkaa, jolla tasataan niitä eroja, jotka johtuvat lapsen lähtökohdista. Vanhempien matala koulutustaso, köyhyys, vanhempien mielenterveysongelmat tai vanhemman jääminen yksin vaikuttavat lasten mahdollisuuksiin. Viisivuotiaille on tarjottava esiopetuksen tapaan 20-viikkotuntinen maksuton varhaiskasvatus. Perhetausta ja alueelliset erot näkyvät entistä vahvemmin lasten oppimistuloksissa. Kouluissa on oltava riittävän pienet ryhmäkoot ja kattavat tukitoimet jotta ne, jotka tarvitsevat tukea, sitä saavat. Oppimispolkuja tulee tukea varhaiskasvatuksesta aina ammattitutkintoon saakka. Toisen asteen maksuttomuus poistaisi taloudelliset esteet ammattiin opiskelusta.
Palveluissa ja päätöksenteossa pitää huomioida lapsen etu. Lapsivaikutusten arviointi tulee olla osa kaikkea päätöksentekoa.
Ehjä kaupunki
Hyvinvoivia lähiöitä, elävää kaupunkia ja vihreää lähiluontoa
Hyvien palveluiden ja kulkuyhteyksien päässä olevilla alueilla ihmiset voivat paremmin. Se missä ihminen asuu vaikuttaa hyvinvointiin. Siellä, missä asuu, tulee olla mukavaa yhdessäoloa, vihreää lähiluontoa, hyvät peruspalvelut ja hyvät yhteydet muualle. Liian helposti unohdamme lähiöt ja puhumme vain kaupunkikeskustoista tai maaseudusta. Lähiöitä ja niiden ihmisiä täytyy arvostaa ja alueiden politiikassa täytyy toteutua yhdenvertaisuus eri alueilla asuvien välillä. Asuinalueet eivät saa jakautua köyhiin lähiöihin ja varakkaiden asuinalueisiin – silloin muodostuu alueita, joille kukaan ei halua muuttaa.
Asuinalueet kehittyvät eri lailla – pahoinvointi keskittyy ja asuinalueet eriytyvät. Monissa paikoissa ongelmat ovat vasta kehittymässä ja nämä viitteet voimakkaasta segregaatiosta tulee ottaa vakavasti. Ränsistyviin lähiöihin – paikkoihin, joiden lähipalvelut näivettyvät ja kulkuyhteydet ovat heikot, keskittyvät eri lailla syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset – pienituloiset, maahanmuuttajat, eri lailla sairaat ja työttömät. Syrjäytyminen myös periytyy – toimeentulotukiasiakkuus, mielenterveyden ongelmat ja alhainen koulutustaso. Pahoinvoinnin keskittyminen aiheuttaa myös vihapuhetta kun yhteiskunnan tukea tarvitsevat, tarpeiltaan erilaiset ihmiset usutetaan julkisuudessa taistelemaan omasta hyvinvoinnistaan ja palveluista. Meidän on torjuttava köyhyyttä, vähennettävä byrokratiaa ja helpotettava työntekoa.
Alueelliseen eriarvoistumiseen on puututtava kaavoituksella: kunnan eri osissa on oltava monipuolisesti erilaisia asumismuotoja, työpaikkoja ja palveluita. Kaupungin tulee kaavoittaa monipuolisesti asuntoja eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Vuokra-asuntoja on oltava riittävästi, sillä jonot ovat nykyisin liian pitkiä. Erityistä tukea tarvitsevien alueiden päiväkodeille ja kouluille on myönnettävä lisärahoitusta kohtaamaan erityistä tukea tarvitsevat lapset. Kunnallisissa lähipalveluissa on säilytettävä hyvä taso riippumatta siitä, ketkä palveluita käyttävät. Köyhyys ei saa näkyä palveluiden laadussa. Meidän on tarkasteltava kaupunkeja, asumista ja hyvinvointia kokonaisuutena. Tehokas joukkoliikenne, hyvät lähipalvelut ja toimivat peruspalvelut ovat parasta lääkettä eriytymiskehityksen pysähtymiseen.
Tilanteen korjaamiseksi tarvitsemme yhtenäistäviä rakenteita kuten perustulon ja laadukkaan, maksuttoman koulutuksen ja varhaiskasvatuksen. Mahdollisuudet eivät saa olla kiinni varallisuudesta tai asuinpaikasta.
Aito yhdenvertaisuus
Kaikkia hyvin kohteleva yhteiskunta
Yhdenvertaisuus rakentuu kun rakenteita muutetaan. Kun tietoisesti poistamme sukupuolittuneita rakenteita luomme pohjan paremmalle.
Sukupuolittuneeseen väkivaltaan tulee puuttua. Naiset joutuvat usein väkivallan kohteiksi kotona, miehet puolestaan kadulla. Lähisuhdeväkivaltaan tulee voida puuttua voimakkaammin – muun muassa helpottamalla väkivaltaisen puolison poistamista yhteisestä kodista. On luotava kattava turvakotien verkosto sekä tarjottava apua niin uhreille kuin tekijöillekin. Osaamista lasten väkivaltatraumojen käsittelyyn tulee lisätä. Palveluverkostoissa tulee entistä herkemmin tunnistaa lähisuhdeväkivalta ja sen kohtaamiseen on henkilöstöä koulutettava. Unohdetaan “Pojat ovat poikia” -ajattelu ja annetaan myös poikien kasvaa ilman väkivallan ja kiusaamisen uhkaa.
Uudistetaan seksuaalirikoslainsäädäntö suostumukseen perustuvaksi ja tiukennetaan seksuaaliseen häirintään puuttumista. Parannetaan rikoksen uhrien tukiverkkoa ja korjataan samalla epäkohtia uhrien tukemiseksi. Esimerkiksi rikoksen uhrin saamaa korvausta ei tule huomioida tuloksi toimeentulotukea laskettaessa.
Lapsille on taattava kasvurauha tyttöinä, poikina, intersukupuolisina tai muunsukupuolisina, riippuen siitä, mitä sukupuolta he alkavat ilmentää. Niin neuvolassa, varhaiskasvatuksessa kuin koulussakin tulee olla herkkyyttä ja osaamista sukupuolen moninaisuuden kohtaamiseen.
Sukupuolen juridisen korjaamisen tulee perustua omaan ilmoitukseen ja prosessissa on eroteltava toisistaan sukupuolen korjaamiseen liittyvä oikeudellinen ja lääketieteellinen prosessi eikä oikeudellinen korjaaminen saa edellyttää lisääntymiskyvyttömyyttä, lääketieteellistä diagnoosia, hormonihoitoa tai leikkauksia. Otetaan käyttöön kolmas juridinen sukupuoli.
Vanhemmuuden kustannukset muutetaan jaettavaksi kaikkien työnantajien kesken siirtämällä ne suoraan Kelan maksettavaksi. Tämä helpottaa myös yrittäjän arkea, kun naisen palkkaaminen ei ole enää taloudellinen riski. Tämä toivottavasti ajan mittaan nostaa myös naisvaltaisten alojen palkkausta, kun vanhemmuuden kustannukset eivät enää kasaudu naisvaltaisten alojen työnantajille. On kitkettävä työelämän epätasa-arvo palkkauksessa ja kehitettävä oppilaanohjausta niin, että ei ole enää “naisten- ja miesten ammatteja”. Ammatteihin kannustetaan opiskelemaan kaikkia alasta kiinnostuneita.
Huolehtimalla maailman tytöistä ja naisista tuemme tasa-arvon toteutumista koko maailmassa. Tämän voimme tehdä panostamalla kehitysyhteistyössä naisten kouluttamiseen ja helpottamalla perheenyhdistämistä. On kehitettävä kotouttamistoimia niin, että maahanmuuttajat integroituvat kieleen ja kulttuuriin. On varmistettava että myös maahanmuuttajanaiset pääsevät kotouttamistoimien piiriin.
Kaikessa rakentamisessa ja palveluissa tulee huomioida esteettömyys ja yhteiskunnan tulee osallistaa kaikkia jäseniään riippumatta mahdollisesta vammasta tai liikuntarajoitteesta.
Onnellinen maapallo
Arjen valinnoilla kohti kestävää kehitystä
Poliittisella päätöksenteolla vaikutetaan siihen, että ympäristöystävällinen valinta on helppo ja edullinen tehdä. On kannustettava eettisesti ja ekologisesti kestävää tuotantoa ja karsittava ympäristölle haitallisia tukia.
Ruoka muodostaa noin 20 prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä, saman verran kuin liikenne. Lähes 80 prosenttia maailman maatalousmaasta käytetään eläinperäisten tuotteiden tuotantoon. Ilmaston lämpeneminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja vaikeuttaa ravinnontuotantoa. Syömällä vähemmän lihaa ja vaihtamalla eläinproteiinin kasviproteiineihin teemme ilmastoystävällisiä valintoja. Vähentämällä roskiin menevän ruuan määrää voi pienentää ympäristövaikutusta tuntuvasti. Julkisissa laitoksissa tuleekin siirtyä yhä enemmän kasvispainotteiseen ruokaan ja ottaa käyttöön kasvisruokapäivät sekä mahdollisuus vegaaniruokaan. Verotuksella tulee ohjata ruuan tuotantoa lähiruokaan ja eettisesti kestävään luomuruokaan sekä uusien kasviproteiinien tuotantoon.
Kaatopaikalle päätyvä jäte on hukkaan heitettyä materiaalia ja energiaa. Varsinaisten kaatopaikkapäästöjen lisäksi jätteisiin kytkeytyy muitakin kasvihuonekaasupäästöjä esimerkiksi kuljetuksesta ja jätteenkäsittelystä. Kierrätys kuluttaa vähemmän energiaa kuin luonnonvarojen käyttö ja vähentää siten myös kasvihuonekaasupäästöjä. Jätepisteitä tulee olla tiheästi ympäri maan ja jätehuollon maksujen tulee ohjata jätehuoltoa siihen suuntaan, että kierrätys kannattaa aina.
Liikenteen päästöihin tulee puuttua nykyistä voimakkaammin mutta muutos tarvitsee myös tukea. Joukkoliikennettä tulee kehittää nykyistä huomattavasti tehokkaammaksi ja nopeammaksi. Raideliikennettä tulee jatkuvasti kehittää ja lisätä toteuttamalla uusia raidehankkeita. On tuettava uutta teknologiaa ja kompensoitava lentämisestä aiheutuvia päästöjä.
Kaikilla eläimillä tulisi olla oikeus hyvään, lajityypilliseen elämään ja tuskattomaan kuolemaan elämän päätteeksi. On laadittava riittävän kunnianhimoinen lainsäädäntö, jossa kielletään eläinten vapautta ja liikkumista voimakkaasti rajoittavat tuotantotavat sekä puututaan eläinjalostuksen ongelmiin ja muihin vakaviin eläintuotannon ongelmiin. Eläinsuojeluvalvonnalle on taattava riittävät resurssit ja löytöeläinkoteja on oltava kattavasti ympäri maan.
