Raamatun kertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen kuvakseen: mieheksi ja naiseksi, ei vain mieheksi tai naiseksi. Niin ihmisestä tuli kokonainen. Nyt kirkolla on kiusaus sulkea ulkopuolelle se, minkä Jumala on luonut. Avioliitto perustuu rakkaudelle eikä sukupuolelle. Kristikunnalta kysytään rohkeutta astua rakkauden puolelle.
Vanhan testamentin aikana yleisenä käytäntönä oli moniavioisuus. Uusi testamentti edusti jo ajatusta yksiavioisuudesta. Kirkollinen vihkiminen alkoi noin 200-luvulla, mutta vihkikaava on muuttunut huomattavasti vuosien saatossa.
On väärin käyttää kristinuskoa tasa-arvoista avioliittoa vastaan. Raamattu ei ota kantaa homoseksuaalisuuteen. Siellä tuomitaan joissain kohdissa homoeroottinen toiminta, joka ei kuitenkaan liity rakastavaan ja sitoutuneeseen parisuhteeseen. Kirkon tulisi olla tukemassa ihmisten sitoutumista yksiavioiseen elinikäiseen liittoon osapuolten sukupuolesta riippumatta.
Jotkut sanovat, että avioliitto on olemassa lapsia varten, heidän turvallisen elämänsä takaamiseksi. Lapsia syntyy kuitenkin myös samaa sukupuolta olevien liitoissa. Eivätkö nämäkin lapset ansaitse saman lain suoman turvan kuin heteroparien lapset? Vastaus on helppo: kyllä.
Kristittyinä koemme, että tasa-arvoinen avioliittolaki on ihmisoikeuskysymys, johon sekä yhteiskunnan että kirkon tulee ottaa myönteinen kanta.
Avioliitto itsessään on yhteiskunnallinen instituutio, ei kirkon asia. Maallisesta näkökulmasta on erittäin vaikeaa löytää järkiperusteita tasa-arvoisen avioliiton vastustamiselle. Syyt ovat tunnepohjaisia ja niitä perustellaan usein kristinuskoon vedoten.
Me kannatamme tasa-arvoista avioliittolakia nimenomaan kristittyinä ihmisinä.
Laura Mäntylä
yliopistopappi, Armon Vihreiden puheenjohtaja, Helsinki
Arja Penttinen
diakoniapappi, Lohja
Eve Rämö
kirkkovaltuutettu, Vantaa