Mielipidekirjoitukseni Kalevassa 18.8.2019
Oulu-lehti kirjoitti 14.8. Raatin dilemmasta eli pitäisikö Raatin urheilukentän nurmi vaihtaa tekonurmeksi, koska tekonurmella palloilukausi on pidempi, mutta yleisurheilun heittolajien suorituspaikaksi se ei sovellu.
Oulussa on viime vuosina rakennettu paljon uusia tekonurmikenttiä ja nykyisen nurmikentän korvaamista tekonurmilla suunnitellaan mm. Haukiputaalla. Yleisurheiluväki ei tästä innostu eikä tekonurmi ole myöskään ympäristön näkökulmasta luonnonnurmen veroinen.
Nurmikenttiä vähäisen ihmiskäytön aikaan seuranneet ovat ehkä huomanneet, että oikeasti vähällä käytöllä ne eivät ole. Viimeksi, kun kävin Haukiputaan Keskuskentällä, nurmella ruokaili 80 västäräkkiä, 10 peippoa ja hemppo. Käyttäjiä oli siis huomattavasti enemmän kuin pelaajia jalkapallo-ottelussa! Näistä lintulajeista kaikille tuttu västäräkki on maan laajuisesti vähentynyt niin, että se on uhanalaisuusluokittelussa luokiteltu silmälläpidettäväksi. Syynä vähenemiseen on mm. avoimien nurmien puute, mikä johtuu pitkälti karjatalouden vähenemisestä. Luonnonnurmikentät ovatkin erinomaisia korvaavia elinympäristöjä avomaiden lintulajeille. Kellon nurmikentällä näkee usein västäräkkien ja peippolintujen lisäksi keltavästäräkkejä, kirvisiä, kuoveja, kottaraisia, lokkeja ja rastaita. Lintuja vetää puoleensa nurmella elävä hyönteislajisto, jonka monimuotoisuuden arviointiin ei osaamiseni riitä.
Luonnonnurmi on myös pienimuotoinen hiilinielu, sillä kasvava nurmi sitoo ilmasta hiilidioksidia. Vastaavasti tekonurmet tehdään fossiilisesta öljystä ja niissä on käytetty haitallisia ja jopa vaarallisia aineita.
Luonnonnurmi on työläämpi hoitaa ja sitä pitää kuivaan aikaan kastella, mutta sateen sattuessa elävä nurmi imeekin veden itseensä eikä kalliita hulevesiviemäröintejä tarvita. Niinpä luonnonnurmelta ei valu vesistöjä kuormittavia likaisia hulevesiä.
Tekonurmet ovat tarpeellisia palloiluharrastuksen näkökulmasta ja etenkin lämmitettyinä ne jatkavat pelikautta merkittävästi. Toisaalta lämmittäminen tehdään fossiilisella energialla, mikä ei ole pidemmän päälle kestävää.
Mutta tarvitseeko kesälajeja pystyä harrastamaan täysillä myös talvella? Mitäpä, jos aivan kaikkia nurmikenttiä ei korvattaisikaan tekonurmilla, vaan sen sijaan jalkapalloporukat kävisivätkin syys- ja kevätaikaan välillä lajitreenien sijaan vaikka hyppimässä ja juoksemassa? Kesällä kenttien ollessa hyvässä kunnossa jalkapalloakin olisi syytä opetella pelaamaan myös perinteisellä nurmella, joka on kuitenkin hieman erilainen alusta kuin tekonurmet.
Oulussa soisi arvosettavan sekä luonnon että urheilulajien monimuotoisuutta.
Esa Aalto
biologi, palloilevan pojan isä ja valmentaja
Viimeisimmät kommentit