Tänään 22.8. Oulun yhdyskuntalautakunta hyväksyi kaupungin lausunnon Iin Pahkakosken tuulivoimahankkeesta. Lausunto oli melko neutraali. Havaitsin, että eniten tuulivoimaloita kannatimme me lautakunnan vihreät edustajat (minä ja Latekoe Lawson Hellu), kun taas perinteisissä porvaripuolueissa näytti esiintyvän voimakastakin tuulivoiman vastustusta. Tuulivoima pilaa heidän mielestään maisemat ja kannattamattoman tuotannon tukeminen vie yhteiskunnan rahat.

Pahkakoskelle suunnitellaan 32 tuulivoimalaa, joiden yhteiskapasiteetti olisi 160 MW ja vuosituotanto noin 320 GWh. Tuulivoimapuiston sähköntuotanto olisi siten lähes kaksinkertainen verrattuna läheiseen Iijoen Pahkakosken vesivoimalaan. Tuon kokoluokan investoinnin hinta on noin 150 milj. euroa ja sähköstä saa keskimääräisellä sähköpörssin markkinahinnalla noin 7-8 milj. euroa vuodessa. Verojen ja käyttökulujen jälkeen investoinnin takasinmaksuaika ilman yhteiskunnan tukea olisi yli 20 vuotta.

Verrataanpa vesivoimaan: Kemijoki Oy suunnittelee 44 MW:n ja 155 GWh:n vesivoimalaitosta Rovaniemen Sierilään. Investointi maksaisi saman verran kuin Pahkakosken tuulivoimalat, noin 150 milj. euroa. Sähköä syntyisi selvästi vähemmän, mutta sitä voisi osittain myydä hieman kalliimmalla hinnalla säätövoimana eli noin 5 miljoonalla eurolla vuodessa. Verojen ja käyttökulujen jälkeen investoinnin takaisinmaksuaika olisi yli 30 vuotta. Ei kannata!

Entäpä lauhdevoimalaitokset: Pyhäjoella rakennuslupaa vaikka oleva Fennoivoima-Rosatomin ydinvoimala ei nykyisillä sähkön hinnoilla tule kannattavaksi ikinä. Turve- ja hiililauhdevoimaloita suljetaan ja puretaan kannattamattomina, koska sähkön hinta ei kata edes käyttökuluja.

Näin huomataan, että eihän se tuulivoima niin huono investointi olekaan! Huonon kannattavuuden syynä on alhainen sähkön pörssihinta, minkä vuoksi mihinkään sähköntuotantoon ei kannattaisi ivestoida. Kuitenkin ympäroistölle haitallisinta sähköntuotantoa pitäisi korvata jollakin, koska sähköät tarvitaan, ja sitä käytät sinäkin tätä lukiessasi.

Tuulivoiman maisemavaikutuksiinkin voisin todeta, että muuttuuhan se horisonttinäkymä Kierikin kivikautisella asuinpaikalla, jos 5 km:n päähän tulee 32 tuulivoimalaa, mutta enemmän se muuttui, kun ihan vieressä kohisten virrannut Kierikkikoski muutettiin patoaltaaksi Kierikin voimalaitoksen valmistuessa 1965. Samalla patoaltaan pohjaan jäi myös osa Kierikkisaarta ja kivikautisia asuinpaikkoja, ja kaikki tämä puolet pienemmän sähköntuotannon takia.

Iijokivarressa ja muuallakin Oulussa on runsaasti talousmetsiä tiheällä metsäautotieverkostolla ja suhteellisen kaukana asutuksesta. Tällaiset seudut sopivat mainiosti tuulivoimaloiden sijoituspaikoiksi, kunhan ympäristövaikutukset arvoidaan huolellisesti ja arvokkaimmat luontokohteet säästetään. Oulun pitäisikin panna paremmaksi ja kaavoittaa samalle suunnalle vaikka 130 tuulivoimalaa näin aluksi. Niiden tuottamalla sähköllä voitaisiin korvata jo kaikki Iijoen vesivoimalat ja purkaa padot pois. Niin pääsisi lohi taas nousemaan jokeen eikä tarvitsisi haaskata valtion ja kuntien rahoja älykalateiden ja muun humpuukin kanssa pelleilyyn.

Jatkuvasti kuulee, että Vihreät vastustaisivat kehitystä. Asiahan on toki aivan päin vastoin. Kehityksen jarrut ja menneisyyteen jämähtäjät löytyvät pääosin ihan muista puolueista.