Tyhjä linja-auto

Linja 39 ajaa koulupäivinä iltavuoroa Kuohulle.

Kävin pitkästä aikaa elokuvissa serkun – ja suklaapähkinöiden – kanssa. Alien-saagaan on nimittäin tullut uusi osa, ja sehän oli pakko nähdä. Filmistä on julkaistu traileri jos toinenkin, joita kaikkia ei ehkä kannata katsoa ennalta. Alkuperäisten neljän Alienin tunteminen sen sijaan auttaa katsomista huomattavasti. Filmi on leikattu vähän turhan kompaktiksi (noin 110 minuuttia ilman lopputekstejä), ja toivonkin pian jakeluun pidempää ”ohjaajan versiota” yksityiskohdilla herkuttelua varten.

Vanhat käsikirjoitukset (ja synteettiset ihmiset) 45 vuoden ajalta on pantu tehosekoittimeen ja otettu sieltä kupillinen materiaalia uuteen elokuvaan. Tämä koskee myös roolihahmojen arkkityyppejä, avaruusalusten pohjapiirroksia ja tietokoneiden alkeellista grafiikkaa – jopa filmin logoa. Perverssien penetraatioiden perinne on taas voimissaan, ja luonnonlakeja venytetään muutenkin äärimmilleen. Toisaalta modernia monimuotoisuutta on tuotu niin ihmis- kuin eläinhahmoihin. Uskon nähneeni jopa Liam Neesonin valkokankaalla teinien joukossa.

Aikajana tuntuu melko kiharalta ja pienet viittaukset kietoutuvat niin menneeseen kuin tulevaankin, mutta Romulus sijoittuu periaatteessa heti alkuperäisen Alien – kahdeksas matkustaja -neronleimauksen perään. Tämän ymmärtäminen tosin vei nolon pitkään allekirjoittaneelta. Ihmettelen myös, miten mahdolliset jatko-osat sovitetaan Ripleyn tarinan rinnalle samassa aika-avaruudessa.

Mistä elokuva sitten pohjimmiltaan kertoo? Teollisuuden riistämän työväenluokan nuorten kaipuusta uudelle, puhtaalle planeetalle. Vaikka vuoteen 2142 tuntuu olevan vielä pitkä aika, katsojille esitetty musta tulevaisuus ei kylläkään tee hyvää tiedostavien teiniemme näköalattomuudelle. Mitään romanttisia sävyjä ei näy valaisemassa tarinan traagisia, joskin ilmeettömästi esitettyjä käänteitä. Edes Romuluksen ja Remuksen susilapsimyyttiä ei mitenkään selitetä; ilmeisesti muita antiikin hahmoja ei vain tunneta nykyään tarpeeksi, jotta niillä voitaisiin nimetä taas uusia avaruusaluksia. Huumori jää Andyn puujalkavitsien tasolle, mutta toisaalta Alien 4 painiikin tässä ihan omassa sarjassaan. Romuluksen loppu puolestaan on juuri sellainen kuin scifissä pitääkin.

Ja jälleen kerran todistetaan, että androidi on tytön paras ystävä.

Hieman kriittisestä arviosta huolimatta katsoisin Alien Romuluksen mielelläni uudestaan. Kauhuohjaaja Fede Alvarez on näyttänyt jälleen kyntensä. Filmi ei kyllä varmaan kauaa ole elokuvateattereissa, sen verran tyhjää oli tänään Fantasian salissa.

Elokuvailtani mahdollisti Jyväskylän Liikenteen iltavuoro 39 Kuohulle. Illan hämärtyessä ja sumun noustessa köröteltiin sähköbussilla takaisin maalle. Oli kyydissä muutama muukin, mutta näitä uusia vuoroja tulisi käyttää runsaammin, jotta ne eivät menisi kaupungintalouden leikkauslistalle.

Tässä muuten vielä ensireaktioitani eräistä aiemmista Alien-universumin ulottuvuuksista:

Prometheus (2012) 

Alien – Covenant (2017)

PS Haluaisiko kukaan muu nähdä zombit vs. alienit -draaman? Tai vaikka komedian otuksista?