Ystäväni on rakastunut. Hän on löytänyt itselleen kumppanin, puoliskon jonka kanssa jakaa elämä, sen ilot ja surut. Ystäväni tahtoo naimisiin, hän haluaa virallistaa heidän rakkautensa ja kumppanuutensa. Ystäväni on suhteessa toiseen naiseen. Tarjolla on parisuhteen rekisteröinti. Ei, se ei ole sama. Siihen ei sisälly yhteistä sukunimeä, ei yhteistä liittoa, siinä ei sanota tahdon. Sanalla sanoen, mielestäni tämä jaottelu avioliittoihin ja rekisteröityihin parisuhteisiin on väärin. Tasa-arvon nimissä, jos emme saa kaikille oikeutta avioliittoon, voisimme ajaa sitä, ettei avioliittoa olisi. Olisi vain rekisteröityjä parisuhteita. Kuinka moni meistä avioliitossa elävistä tai avioliittoon haluavista tyytyisi rekisteröityyn parisuhteeseen? Kuinka moni lakia vastustavista itse tyytyisi suhteensa rekisteröintiin?
Avioliittoon liittyy olennaisesti mm. adoptio-oikeus, jota lain vastustajat nostavat aktiivisesti keskusteluun. Haluan tässä todeta, että samaa sukupuolta olevien liittoihin syntyvät lapset ovat aina haluttuja, harkittuja ja toivottuja. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, siihen, että heistä pidetään huolta ja rakastetaan. Vanhemmuus ei katso sukupuolta.
Nyt säädetään valtion lakia. Toivoa sopii, että myös kirkko seuraa perässä ja harkitsee myös samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon. Itse aion molemmissa instansseissa, niin valtakunnan- kuin kirkollispolitiikan saralla, ajaa tasa-arvoisen avioliittolain toteutumista.
Ensi perjantaina eduskunnassa äänestetään tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja vastaan. Vihreä eduskuntaryhmä äänestää ihmisten ihmisoikeuksien ja paremman Suomen puolesta. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole pois keneltäkään.
Rakkaudella,
Eve