Maanantaina 13.11.2017 käsitellään Vantaan uutta talousarviota vuodelle 2018. Budjettineuvotteluissa me Vihreät olimme osaltamme aikaansaamassa muutosta, jolla kaikille vantaalaislapsille taataan jälleen yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen riippumatta vanhempien sosioekonomisesta asemasta.
Moni on kysynyt, että mikä siinä rajatussa mallissa sitten mättää ja mistä on kyse? Uuden varhaiskasvatuslain nojalla Vantaa siirtyi 1.8.2016 noudattamaan linjausta, jonka mukaan lapsen oikeus varhaiskasvatukseen määräytyy sen perusteella, onko vanhempien tai vanhemmat kotona vai työelämässä tai opiskelemassa. Vantaalla rajaus koski yli tuhatta lasta.
Temaattisesti ja eettisesti asetelma aiheuttaa itselleni ylitsepääsemättömän kynnyksen. Lapsen oikeus varhaiskasvatuksen rajataan esimerkiksi sen mukaan, että vanhempi on työtön. Nykyään jokainen hetki päiväkodissa on varhaiskasvatusta. Samalla tematiikalla voisimme ajatella, että työttömän lapsi olisi oikeutettu vain puoleen peruskoulun oppitunneista. Rajaamalla lapsen oikeutta palveluun luomme lasten luokkayhteiskuntaa.
On myös syytä erottaa ajatuksellisesti se, ajattelemmeko, että vanhemmalla oikeus viedä lapsi päivähoitoon vai onko lapsella oikeus varhaiskasvatukseen.
Päätöstä on perusteltu säästöillä. No millaisia säästöjä Vantaalla on rajauksella saavutettu? On syytä huomioida, että kaikki summat ovat arvioita, sillä suoraa laskennallista säästöä on hyvin vaikea laskea. Rajauksen laskennalliseksi säästöksi Vantaalla on arvioitu 1,6M€/vuosi. Samaan aikaan on kuitenkin asiakasmaksukertymä heikentynyt 1,3M€/vuosi (sivistystoimen osavuoksikatsaus 10/17) johtuen rajauksesta ja uudesta asiakasmaksulaista. Todellinen summa on siis jotain tuolta väliltä. Yksi esitetty summa on 0,7M€/vuosi joka on ehkä huomattavasti lähempänä totuutta kuin tuo 1,6M€. Näissä laskelmissa ei ole kuitenkaan mukana sitä, kuinka paljon resursseja tämän systeemin byrokratian ylläpitäminen maksaa tai paljonko menetämme mm. keikkatöiden verotuloja kun töihin ei pääse.
Systeemin tekee erityisen ongelmalliseksi se, että jotta siitä saataisiin kustannustehokas (eli saavutettaisiin merkittäviä säästöjä) niin sen tulee olla hyvin jäykkä ja joustamaton. Käytännössä tämä tarkoittaa omia ryhmiä 20h tunnin lapsille joissa hoitoajat ovat tarkasti sovittuja eikä niihin saa joustoa. Vantaalla on ollut suosittu aika 8.30-12.30 mikä tarkoittaa sitä, että lapsi ei saa päiväkodissa aamupalaa (säästö) ja esimerkiksi töihin menevä puoliso ei voi viedä lasta työmatkallaan päiväkotiin ja lapsi haetaan päiväuniaikaan. Tämä on hankaloittanut erityisesti perheitä, joissa toinen puoliso on kotona hoitamassa pienempää sisarusta (n. 600 lasta).
Koska poikkeusta 20h rajaukseen ei saa ilman todistusta täysiaikaisesta opiskelusta tai työstä, on rajaus haitannut työllistymistä. Hoitoaikojen joustamattomuus haittaa keikkatöiden vastaanottamista, freelancer- ja osa-aikayrittäjiä, vapaaehtoisia kieliopintoja, työhaastatteluissa käymistä sekä osa-aikaista opiskelua. Kun lapsi on hoidossa klo 8.30-12.30 niin kukin voi itse miettiä, miten yllä luetellut asiat sopivat yhteen hoitoajan kanssa. Jos oikeus saada lapselle päivähoitoa rajoittaa mahdollisuuksia työllistyä voi todella miettiä, onko tämä todella säästöä?
Rajaus on tuonut mukanaan myös puolikkaat lapset ja valtavat ryhmäkoot. Harva tietää, että 20h varhaiskasvatusoikeudellinen lapsi ei ole kokonainen lapsi vaan laskennallisesti 0,54 lapsi. Tämä tarkoittaa sitä, että näitä puolikkaita lapsia voi olla samaan aikaan 13 lasta per aikuinen (kun suhdeluku on 7/1). Eli kun lapsi on hoidossa klo 8.30-12.30 on ryhmässä pahimmillaan kaksi aikuista ja 26 lasta. Verrokkina tähän kokoaikaisessa ryhmässä samalle lapsimäärälle on 3 aikuista. Puolikkaat lapset saavat siis vähemmän hoitoajan lisäksi myös vähemmän aikuisia ja läsnäoloa. Voimmekin näillä suhdeluvuilla puhua ⅓ varhaiskasvatusoikeudesta. Tämän lisäksi osapäiväryhmissä on kaikenikäisiä lapsia. Tämä tarkoittaa, että tuossa kahden kasvattajan jättiryhmässä konttaa lattialla samaan aikaan lapsista pienimmät kun isoimmat jo kiipeilevät pihalla telineissä. Voi vain kauhistella sitä, kuinka vähälle huomiolle tässä jäävät jokaisen lapsen yksilölliset ja erityistarpeet. #kokonainenlapsi
Lapsen näkökulmasta päivähoito-oikeuden rajaus on ollut huono. Kun perheen elämässä tapahtuu suuria muutoksia, on tärkeää pitää kiinni rutiineista. Päivähoito-oikeuden rajauksessa perheen elämän muutokset ovat vaikuttaneet merkittävästi lapsen arkeen myös kodin ulkopuolella. Kun perheeseen on syntynyt pienempi sisarus tai vanhempi jää työttömäksi niin se tuo mukanaan monia muutoksia myös päiväkotiarkeen kun lapsi joutuu usein vähintäänkin vaihtamaan ryhmää tai jopa päiväkotia. Lapsen kaverit, tutut aikuiset ja jopa ympäristö vaihtuu vieraaksi. Kun vanhempi palaa työhön on edessä sama muutos. Ongelmia on ollut siinä, että vanhempien palattua töihin, on lapsi joutunut vaihtamaan ryhmää jopa kaksi kertaa päivässä jos täysipäiväisessä ryhmässä ei ole ollut tilaa. Erityisesti tämä ongelma korostuu perheissä, joissa vanhemmat tekevät erilaisia pätkätöitä.
Lapset ovat kokeneet eriarvoistavaksi sen, että he eivät ole päässeet mukaan retkille jotka tehdään yleensä iltapäivisin. Puolikas lapsi jää päiväkodille odottamaan hakua kun muu ryhmä lähtee retkelle.
Vantaan mallissa oli alunperin tarkoitus, että lisätunteja hoitoaikaan myönnetään tarpeen mukaan. Käytännössä tämä on asettanut eri päiväkotien lapset ja perheet hyvin eriarvoiseen asemaan. Päiväkodin johtajien käytänteet ovat vaihdelleet suuresti. Uupumukseen on vaadittu lääkärintodistus toisaalla kun taas toisaalla oma ilmoitus on riittänyt. Onkin hyvä kysymys, että hakevatko lisää tunteja tarvitsevat perheet sitä, mikäli silloin täytyy vakuutella omaa sairauttaan tai ongelmiaan? Systeemi on ollut jopa niin jäykkä, että eden lastensuojelun työntekijöiden lausunnot, lukuunottamatta sosiaalityöntekijän lausuntoa, ovat olleet riittämättömiä lisätuntien saamiseksi. Mallissa tuo kauniiksi ajateltu “tarvitsevat saavat lisätunteja”- ajatus ei ole toiminut. Selvityksen mukaan suurin osa hakemuksista on hyväksytty, mutta niissä myönnetty lisätuntimäärä on ollut yksi tunti päivässä. Olen useamman kerran pyytänyt tilastoa myönnettävien lisätuntien määrästä tuon harhaanjohtavan tilastoinnin rinnalle – turhaan.
Pitkällä aikavälillä varhaiskasvatus tulee varmasti kehittymään kohti 20h maksuttomuutta yli 3 vuotiaille lapsille. Oppimistulokset ovat olleet laskussa 2010-luvulla. Tähän mennessä neuvola ja peruskoulu eli laadukkaat tasapäistävät palvelut ovat riittäneet tasaamaan epätasaisia lähtökohtia mutta nyt ne eivät enää riitä, vaan yhteiskunta eriytyy ja syrjäytyminen lisääntyy. Tätä korjaamaan on esitetty erilaisia keinoja kuten oppivelvollisuusiän kasvattamista tai varhaiskasvatuksen tavoittavuuden lisäämistä. Laadukkaat ja tasapäistävät lasten palvelut ovatkin tehokkain tapa ehkäistä syrjäytymistä. Vantaalla tulisikin olla tavoitteena lisätä varhaiskasvatuksen tavoittavuutta ennaltaehkäistäkseen syrjäytymistä ja nostaakseen oppimistuloksia.
Kaupunginhallituksen talousarvioesityksen 2018 mukaan kokoaikainen varhaiskasvatusoikeus palautuu kaikille vantaalaislapsille 1.8.2018.