Miksi minulla on koira? Tätä ihmettelevät monet, jotka sivusta seuraavat karvojen, vinkunan ja nenänjälkien värittämää elämäämme. Tänä vuonna koiranomistajuuteni täytti 28 vuotta, enkä (melkein) päivääkään vaihtaisi pois. En harrasta koe- tai näyttelytoimintaa sofistikoituneemmista eläimenkäyttötavoista puhumattakaan, eikä nykyisen kaverini kosteilla sahajauhoilla kovin pitkälle päästäisikään… On kuitenkin kivaa, että joku on mukisematta kaikesta samaa mieltä ja valmis lähtemään mukaan erilaisiin projekteihin. Kyllä koiran kanssa pystyy ihan hyvin matkustamaan julkisilla kulkuneuvoilla (kanssamatkustajien kauhuksi), purjehtimaan (vaikka lemmikki painaakin 30 kg) ja jakamaan vaalimainoksia (jos rappukäytävä ei ole kovin liukas). Jossain vaiheessa koirasta tulee niin kiinteä osa persoonaa, että on mahdoton ajatella lemmikitöntä elämää. Tietysti yksilö vaihtuu määrävälein, eikä kahta samanlaista lemmikkiä ole (ehkä nyt niin muodikkaita klooneja lukuun ottamatta?). Idea on kuitenkin tärkein. Seuraeläin.
