Miksi yksityisautoilu on niin kivaa ja suosittua? Syitä on lukemattomia! Ensinnäkin pelkästään jonkin omistaminen on hauskaa ja sen ostaminen vielä hauskempaa. Myös liikkumisen vapaus on mahtavaa. Saa valita, istuuko vieressä ketään vai ei. Matkakin alkaa silloin, kun kuljettaja haluaa, ja ovelta ovelle ajaessa ei tarvitse käyttää talvivaatteita eikä toisaalta hikoillakaan. Autossa kulkee kätevästi mukana tyhjäkin suksiboksi, naapurin pesukone, kuutiometrin kokoiset lastenvaunut ja maata järisyttävät autostereot. Autoa on hauska tuunata ja huoltaa, jotta se on varmasti parempi kuin kavereilla, ja tarvittaessa sen voi vaihtaa, jos ei ole ehtinyt kiintyä siihen minänjatkeena. Arki on NIIIN paljon helpompaa neljän pyörän päällä.
Mitä sanottavaa jää julkisten kulkuneuvojen puolesta? Ainakaan matkustajana ei tarvitse pelätä ylinopeussakkoja, ja kulkuneuvoon voi nousta pienessä sievässäkin aiheuttamatta välitöntä vaaraa liikenteelle. Tankkaamisen, vakuutukset ja huollot hoitaa joku muu. Tokihan linja-autoja silloin tällöin kaatuu, mutta turvavyön käyttö estäisi monet vammat. Junallakin pääsee mukavasti monelle paikkakunnalle, kunhan huomaa varata aikatauluun pari ylimääräistä tuntia odotettujen viivästysten varalle.
Linja-autossa on tunnelmaa, kun ruuhka-aikaan joukkoliikenne rullaa bussikaistaa peltilehmien ohi ja maailma pelastuu. Pakokaasuista ei kyllä nykyisissä dieselbusseissakaan päästä eroon. Voi että minä sitten tykkään niistä Tukholman etanolibusseista, jotka aamulla varikolta startatessa yskähtävät vanhan viinan hajuisen henkäyksen ja putputtavat sitten kiltisti koko päivän. Haiseeko sitten biokaasuauto suolikaasuille? Ilmeisesti ei, mutta jätteistä jalostettava polttoaine vaikuttaa erittäin hyvältä ratkaisulta moniin ympäristöongelmiin eikä vie viljelypinta-alaa.
Ja jos oikein laiskottaa mutta väkijoukko inhottaa, voi tilata taksin. Rahalla siitäkin selviää, samoin kuin syyllisyydentunteen poistavasta lentoliikenteen anekaupasta. Jos ajelisin taksilla, haluaisin ehdottomasti sen ison biokaasutaksin, jonka näin Keskussairaalantiellä!
Mutta viime kädessä aina palaan lihasvoiman käyttöön ensisijaisena matkustusmuotona. Nostan hattua heille, jotka pyöräilevät töihin ja asioille kesät talvet, vetävät perässään noita käteviä pikku peräkärryjä ja luopuvat henkilöautoistaan. Minut voi satunnaisesti häpeäkseni bongata henkilöauton kyydistä, mutta autoa minulla ei ole eikä ajokorttiakaan. Tähän asti olen pärjännyt ilmankin. Myönnän, että parvekekalusteiden ja mattopyykin kuljettaminen tarakalla vaatii hieman näppäryyttä ja tasapainoa…
Myös alaraajat ovat aivan aliarvostetut. Millä tavalla on mielekkäämpää mennä salille polkemaan kuntopyörää kuin kävellä vaikka lähikauppaan tai lähimmän pururadan ympäri? Kunnon repussa kulkee hämmästyttävät määrät tavaraa vaivattomasti. Jalkaisin pääsee oikopolkuja sekä yli monesta paikasta, jossa kevyelle liikenteelle tarkoitettu väylä ei ole asiallisessa ajokunnossa. Hyötyliikunnan terveysvaikutukset ovat kiistattomat ja kaikkien tiedossa; hyvät jalkineet ovat ainoa pakollinen varuste.
Nähkää hieman vaivaa ja tinkikää mukavuudestanne. Ei se niin hirveää ole. Puhdas omatunto on paras päänalunen.
