Mietin toisinaan, voiko ihminen harrastaa ympäristöystävällisesti yhtikäs mitään. Vaihtoehtoja luulisi olevan. Automaattisestihan suljemme joukosta pois ainakin autourheilun, moottoriveneilyn sekä laskuvarjohypyn, joissa tarvitaan rankasti rautaa ja hiilivetyjä. Niiden jättämä ekologinen jalanjälki on enemmän kuin kokoa 45.
Kirjallisuus! Mikä avartava harrastus! Vallankin maastossa sen näkee: kirjat painetaan korkealaatuiselle paperille, jonka tuottamiseksi hakataan metsät matalaksi silmänkantamattomiin. Jos on ihan pakko lukea, kannattaa tinkiä tuotteen uutuudesta ja virheettömästä ulkonäöstä ja turvautua divareihin ja kirjastoihin. Niin kauan kuin kirjastoja vielä on.
Onhan myös kulttuuriharrastuksia, jotka eivät perustu materiaan vaan palveluihin. Mutta jostakin ja jonnekin teatteritalot – ja konserttisalit – rakennetaan. Lisäksi yleisö useimmiten vaeltaa nautintonsa ääreen polttomoottoreilla kaukaakin maakunnasta. Sama matkailuongelma koskee myös kesäteattereita, jotka maankäytöllään eivät sentään aiheuta kuohuntaa.
Tietokone? Tuo yksinäisten ymmärtäjä ja loputtomien kontaktien tarjoaja, ikkuna maailmaan, joka ei koskaan nuku. Sekin pirulainen kuluttaa sähköä. Pienempi kone vie tietysti vähemmän virtaa, ja kannettavan tietokoneen kulutus on vain murto-osa vanhojen rouskujen haukkaamista kilowattitunneista. Silti tällainen netissä norkoilu on rikos ihmiskuntaa ja maapalloa kohtaan, ja suosittelenkin, että vedämme piuhat irti juuri NYT!
Musiikin harrastamisessahan ei voi olla mitään pahaa, eihän? No ei, jos ei matkustele konsertteihin ja festareille yksityisautolla tai uusiutumattomia polttoaineita käyttävillä vehkeillä. Musiikin kuuntelu kotona? Se vie sähköä, pyörittipä levylautasella muovislärpäkettä tai soittipa laittomia tiedostoja tietokoneella. Tosi luonnonystävä laulaa akustisen kitaran säestyksellä iltanuotion äärellä, jota tietenkään ei sytytetä, ettei puuta kulu hukkaan.
Pyöräily vaikuttaa viattomalta huvilta. Mutta kuntoiluväline itsessään on tehty uusiutumattomista luonnonvaroista, pyöräilykypärätkin ovat muovia ja pyörätiet raivataan maastoon ja päällystetään bitumilla. Maastoajo puolestaan on lailla kielletty muualla kuin merkityillä reiteillä. Ehkä pyöräily on ok, jos tyytyy käytettyyn polkupyörään ja vanhoihin hiekkateihin.
Uinti? Hyvänen aika, millaista juomakelpoisen veden tuhlausta on jalkapallokentän kokoisten kylpyammeiden ylläpito. Kylpylöissä oikein elostellaan kuumissa vesissä, poreissa ja liukumäissä. Uiminen tulee rajoittaa kylmäaltaisiin ja luonnonvesiin. Avantouinti on kannatettavaa, jos sen harrastamiseen ei sisälly moottorisahan käyttöä käynnistettynä.
Lisäksi liikunnalla on mielenkiintoisia, epäsuoria ympäristövaikutuksia. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän kuluttaa energiaa ja sitä enemmän tarvitsee ravintoa. Ja mikä tahansa voikukanlehti ei riitä, vaan tarvitaan runsaasti ravinteita ja proteiinia. Helpoimmin niitä saa eläinkunnan tuotteista, mikä johtaa mm. metaanipäästöihin ja tuhlaavaan viljelymaan käyttöön.
Siten pahin ympäristön tuhoaja on – urheilija! 😀
