Tänään saamme juhlia maamme itsenäisyyspäivää. Minullakin oli viralliset kynttilät palamassa ikkunalaudalla, ja katson koko illan paraati- ja muita juhlaohjelmia. Päivällä olisi ollut Paviljongilla kaupungin itsenäisyyspäiväjuhla, johon olisin tänäkin vuonna niin kovasti halunnut mennä, mutta jouluvalmistelut veivät voiton: leivoimme eilen ja tänään satamäärin pipareita. Taikinatkin teemme aina itse alusta alkaen. Perinteet ovat hienoja, ne luovat jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta.
Ja niin luo tällainen merkkipäiväkin. Itsenäisyyspäivä on niitä hetkiä, jolloin on helppo pysähtyä ajattelemaan vapauden ja valtion merkitystä. Meidän sukupolvemme on jokseenkin mahdoton täysin ymmärtää tilannetta aikoina, jolloin itsenäisyys ei ollut selviö. Tai kuvitella yhteiskuntaa ilman ihmisoikeuksia. On hyvä, että näin tärkeitä asioita pidetään säännöllisesti esillä julkisessa keskustelussa.
Vihreiden riveissä olen enemmän patriootti kuin maailmankansalainen, enemmän militantti kuin pasifisti. Vielä 2000-luvullakaan en voi kannattaa puolustusvoimien alasajoa tai palkka-armeijaan siirtymistä. Toinen asia sitten on pohtia, kuinka miesten asevelvollisuudesta voitaisiin siirtyä tasa-arvoisempaan koko ikäluokan ”yhdyskuntapalveluvelvollisuuteen”.
Hyvää itsenäisyyspäivää.