Ja minä rynnistin heti klo 10 keskiviikkoaamuna suorittamaan kansalaisvelvollisuuteni automarketin äänestyspisteessä. Ehdin koppiin ensimmäisenä, ja muistin oikean lottorivinkin. (Tosin tarkistin numeron vielä kopin seinästä!) Äänestäminen on tosiaan tehty naurettavan helpoksi: siinäpä ruokaostosten lomassa voi käydä paperit täyttämässä, ja toimitsijat neuvovat kaikessa. Myös yliopiston kirjastossa olisi hauska äänestää, mutta se ei taida onnistua uudelleen tässä vaalissa…
Keskiviikkoiltana oli ehdokastapaaminen toimistolla. Porukkaa saapuikin ihan kiitettävästi niin, että tuolit olivat loppua, ja keskustelimme viimeisten viikkojen kampanjoinnista sekä odotuksistamme tulosten suhteen. Ja nehän ovat korkealla! Puhuttiin myös näkyvyydestä. Ennen kaikkea pitää olla liikkeellä ihmisten ilmoilla – ja antaa itsestään hyvä kuva? Ilmeisesti ehdokkaiden kannattaisi levittää naamaansa myös painotuotteisiin. Aika monet ovatkin ostaneet mainostilaa. Itse asiassa paikallislehti varsin soitti minullekin tänään ja tyrkytti mainontaa, mutta juuei. En ole sijoittanut senttiäkään omiin paperimainoksiin. Ainoastaan harkitsin asiaa hetken, mutta kustannukset ovat huikeat. Ehkä nuukailu kostautuu sitten tuloksissa, mutta en kyllä muista itse kertaakaan valinneeni ehdokasta ahkeran mainonnan perusteella. Olen vasta ensi kertaa liikkeellä ehdokkaana, ja enemmän tämä on vasta pelisääntöjen opettelua kuin raakaa kilpailua minun osaltani. Torstaiaamuna käyn vielä jakamassa vaalilehteä. Ja myös ylimääräisiä esitteitä niiden välissä, mutta ei omia vaan toisten vihreiden. Hyvältä ne näyttävät. Esitteet. Ja vihreät.