Keskimaan paras konsepti tällä hetkellä – tai ehkä ikinä! – on kyllä satamaan rakennettu Viilu, yleisen saunan ja ravintolan muodostama kaupunkikeidas. Olen ujosti vain kurkistellut mustanpuhuvaa rakennusta ulkoapäin, mutta tänään uskaltauduin testaamaan naisten tiistaiaamusaunaa. Sain pitkään olla ainoana asiakkaana siellä, kuvata ja ihmetellä paikkoja. Olin vaikuttunut.
Kylpyläosastolla on kolme erilaista saunaa. Tällaiselle saunahullulle se oli kuin karkkikauppa – kiersin kokeilemassa kaikkia, ja suosikikseni nousi pieni ja pimeä Sisu-sauna, jossa on napista painaen toimiva löylynheittotekniikka. Suurin Loiste-sauna oli liian paahteinen ja muistutti uimahallin palvaamoa. Valo-saunassa sain heitellä omaan tahtiini löylyä ja kurkistella järvelle ikkunaseinän ansiosta.
Kylpyläosastolta näkee Jyväsjärvelle.
Altaaseen saa napsautettua poreet ja valot päälle.
Sisu-saunassa on löylynheittokone.
Viileänä syyspäivänä oli hauska poiketa myös terassille. Porealtaista on tietenkin järvinäköala. Koska myös järveltä ja vastakkaiselta Ainolanrannalta on näköala porealtaisiin, niille saavutaan uimapuvussa. Kahden identtisen porealtaan lisäksi jäähdyttelyalueella on myös ns. järviallas: kelluvasti asennettu puulaituri, jonka keskellä on pieni uima-allas. Vesi oli jo jääkaappikylmää mutta ei niin öljyistä kuin sataman läheisyydestä voisi arvella.
Ole hyvä -pesuaineita on tarjolla suihkussa.
Pesuhuoneessa oli niin ihania Ole hyvä -vegaanisaippuoita asiakkaiden käyttöön, että kotimatkalla poikkesin Ekoloon ostamaan oman raparperi-kanelisampoon. Sieltä saa muitakin Viilussa näkemiäni tuotteita, kuten hoitoainetta pumppupullossa. Kylpyläosastolla on vesiautomaatti, mutta kalliita drinkkejäkin voi tilata. Jotenkin. Allasbaaria ei nimittäin terassilla näy, ainoastaan juomahinnasto. Saunamaksu on aamulla 20 euroa, S-kortilla 15 euroa. Illemmalla saunominen kallistuu ja ajanvaraus voi olla tarpeen. Hintoihin sisältyvät pyyhkeet ja yleensä myös laudeliinat, jotka nyt olivat loppuneet.
Pukuhuoneessa on hieman hankalasti lukittavat kaapit.
Parin tunnin rentoilun jälkeen testasin vielä Viilun lounasruokaa. Ateria oli hyvä, mutta sain väärän annoksen. Osterivinokkaan sijaan eteeni tuotiin paahdettua lohta. Jätin kuitenkin sen palauttamatta, ettei hyvä kala olisi joutunut biojätteisiin. Salaatit olivat odotettua niukemmat ja pastasalaattiin oli sotkettu nautaeläintä. Vaalea leipä oli erinomaista, ja lounaalle on pieni viinilistakin. Ravintolan seinässä on jännä kaasutakka tunnelmanluojana. Viilua on kesästä asti riivannut rikkoutuvien ikkunoiden kirous: pari terassin ikkunaa oli nytkin säröillä. Rakennustyön jälki vaikuttaa ihan kunnolliselta, mutta olisiko suurten puurakenteiden rasituslaskelmissa ollut tottumattomuutta.
Kaiken kaikkiaan suosittelen Viilua jyväskyläläisille ja heidän vierailleen. Pikkujouluaikaan siellä on varmaan varsin vilkasta iltaisin. Yläkerrassa voi järjestää myös esimerkiksi kokouksia; nytkin siellä oli useamman porukan palaveri menossa. Haaveilen jo seuraavasta käynnistä vaikkapa lumisateella, joka toisi porealtaassa lämmittelyyn huikean kontrastin.
Blogi sisältää tällä kertaa tuotesijoittelua mutta ilman kaupallista sopimusta. Kuvat on otettu ja julkaistu Keskimaan luvalla. Saunaselfien jätin ottamatta.