Kuluneen viikon aikana on ollut vähän hiljaista täällä sivuillani. Pahoittelen, uskollinen lukijani! Mutta joitakin vaalivalmisteluja on kuitenkin tapahtunut tänä aikana. Maalaiskunnan vihreillä oli pienet ompelutalkoot torstaina! (Vaelsin sinne sateessa kaupungin poikki tietysti pyörällä, rankkasadeviitta lepattaen teräshenkilömäisesti.) Teimme ekokasseja käytetyistä kankaista, mikä oli varsin rattoisaa puuhaa, ja odotan jo innolla seuraavaa tilaisuutta tallata ompelukoneen kaasupoljin pohjaan. Kasseja myydään kaikissa tapahtumissamme, joista seuraavana on keskiviikkona 3.9. asiantuntijain huipputapaaminen Keski-Palokan koululla. Tuolloin ruoditaan mädäntyvien koulurakennusten tilaa. Niitä nimittäin löytyy kuin sieniä sateella, ja nyt ehkä saamme tietää, miksi asiat ovat näin huonosti. Jo kun minä olin nuori, Palokan koulun tasakatto vuoti ja käytävälle laitettiin saaveja. Mutta ei silloin puhuttu sisätilaongelmista, ei edes 4.1.1985, kun Kuohun koulu paloi maan tasalle.
Viikonloppuna tuskailin, että jos olisin yhtään vähävoimaisempi, joutuisin vaihtamaan puoluetta johonkin polttomoottoreita suosivaan vaihtoehtoon. Olin nimittäin lupautunut järjestämään vihreiden kunnallisvaaliehdokkaiden koulutustapahtuman ruokailun lauantaina 30.8. Perjantaina raahasin pyörän päällä raaka-aineet kotiin – tosin vain parin kilometrin matkan – ja sitten tein yöllä salaatteja. Lauantaiaamuna nousin pyörittelemään tuttuja ”ryppyisiä ja kulmikkaita” pulliani. Varsinainen koetus oli viedä lopputuotteet pyykkikorissa, kassissa ja repussa linja-autopysäkille. Korkokengissä. Kotimatkalla lankesin sittenkin yksityisautoilun houkutuksiin.
Itse tilaisuus meni luultavasti ihan hyvin, vaikka juontajana olenkin jäävi kommentoimaan. Aikataulu luisti hieman siksi, että ulkona oli samaan aikaan ehdokkaiden vaalikuvaukset. Ehdokkaat harjoittelivat kriittisen kuntalaisen kohtaamista sekä pienen puheen pitämistä mikrofonin kanssa puhujapöntöstä maalaiskunnan valtuustosalissa. Tiettävästi kukaan ei saanut ruokamyrkytystä lounaasta.
Ja olihan meillä myös puolentoista tunnin kokous tuon koulutuspäivän jälkeen. Olin jo aika ryytynyt, mutta pöytäkirjan sain kokoon. Sunnuntaina se sitten lähti yhdistyksen sähköpostilistalle. Itse asiassa pelkän vihreän sähköpostiliikenteen seuraaminen ja tärkeimpiin viesteihin vastaaminen vie monta tuntia päivässä. Lähiviikkoina alkaa olla taas kaikenlaisia kokouksia ja palaverejakin, ja minä hullu tietysti olen ilmoittautunut kaikkeen mahdolliseen… Mutta vedetään nyt nämä pari kuukautta minkä jaksetaan. Tavoitteet ovat korkealla.