Olen taas katsellut dokumentteja. Ihan hävettää tuijottaa friikkisirkuksen toinen toistaan kummallisempia tähtiä. Mieleenpainuvimpia ovat olleet sairaalloisen ylipainoiset nautiskelijat ja toisaalta aliravitut itsensäkiduttajat. Läheisriippuvainen äiti yrittää syöttää pelikoneeseen takertuvan teinipoikansa hengiltä. Anorektikko äkkäilee ja vastustaa hyvää tarkoittavia hoitotoimenpiteitä. Mielenterveysongelmista anoreksiassa on suurin kuolleisuus… mutta ei tuo monisatakiloisuuskaan täyspäisen touhulta vaikuta. Eikä sekään ihan tervettä ole, että ihmiset poistattavat mahalaukkunsa, koska eivät halua vähentää syömistään. Kas kun eivät samantien teetä toista peräreikää itselleen. Tyhjenisi suoli nopeammin.
Elopainon vaiheilla riehuu uusi luokkasota. Ylipainoisista on tehty kasvoton, muodoton massa, joka tukahduttaa julkisen terveydenhuollon ja kantaa pehmeillä harteillaan koko maailman syntejä. Personal trainerin kanssa harjoittelevat huippusuorittajat ja kiinteät besserwisserit syyllistävät laiskoja ja vastuuttomia luusereita heikosta elämänhallinnasta. Ylipaino on stigma, johon liitetään tyhmyys, velttous, ahneus sekä muut kuolemansynnit ja varmaan epähygieenisyyskin. (Kaikkein pulskimmat amerikkalaiset eivät ylty omaan ahteriinsa vaan tarvitsevat hoitajan ja vaipat. Isot vaipat.)
Jako kahteen tapahtuu jo peruskoulussa, jossa kauniit ja rohkeat keskittyvät fyysiseen hyvinvointiinsa. Heillä on loistava tulevaisuus, he saavat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ja sitten ne toiset laahustavat maha ja takapuoli roikkuen kohti ennenaikaista hautaansa yksin tai toisten kaltaisiensa seurassa. Teinien keskipaino nousee hämmästyttävää vauhtia, ja kyllä sen huomaa jo katukuvassakin. Vaateteollisuus on joutunut muuttamaan vaatekokojen mittasuhteita, koska naisten vyötäröt ovat käyneet paksummiksi. Keskivartalolihavuus korreloi jännästi sydäntautien kanssa. Ärsyttää ja melkein säälittää, kun nuoret lutkuttavat energiajuomia ja pirtelöitä kellon ympäri. Suussa lätisee koko ajan pientä välipalaa. Mopolla ja linja-autolla kuljetaan lyhimmätkin matkat, ja tärkein harrastusympäristö on sosiaalinen media kotisohvalta käsin. Voivatko he kaikki todella olla tietämättömiä huonojen elämäntapojen seurauksista – vaiko vain typeriä?
Itse olen ollut kouluikäisestä asti ylipainoinen. Tästä puhuttiin aikanaan kouluterveydenhoitajan vastaanotolla ja sen ulkopuolellakin, mutta laihtumista ei vain tapahtunut. Tuohon aikaan ei energiajuomista ollut kuultukaan, ja limsaa ja makeisia nautin hyvin harvoin. Ravitseva kotiruoka se oli syypää vähäisen liikunnan ohella. Ennusteeni oli varmaankin aika synkkä. Mutta onneksi kehityskulku kääntyi: 14-vuotiaana sain koiran, joka avasi oven ulkoilulle. Ja liikunta muuttui yhä miellyttävämmäksi, kun kaverien kanssa alettiin harrastaa sulkapalloa, uintia ja kuntosalilla käyntiä. Nämä kaikki ovat edelleen agendassa.
Välillä olen ollut enemmän läski, välillä vähän vähemmän, mutta edelleenkin minun pitäisi painaa 5 – 10 kiloa vähemmän mahtuakseni normaalin raameihin. Talia ruumiista on kolmannes, ja se on jakautunut ns. päärynämäisesti. (Onneksi ei sentään rypälemäisesti.) Ravitsemustiedon tai liikunnan puutteesta tämä ikävä tosiasia ei ole kiinni. Vuonna 2006 laihdutin 15 kg, mutta siitä on kolmannes tullut takaisin. Ruumiini vain sinnikkäästi palaa lihomis- ja laihtumiskausien jälkeen samaan painoon, johon se parikymppisenä vakiintui. Veikkaan, että ihannemittoihin pääsisin vain kokovartalorasvaimulla 😀
Pointti? Ylipaino ei ole pelkkää läskiä. Se on tietämättömyyttä, vaihtoehtojen puutetta, yksinäisyyttä ja joskus mielenterveysongelmiakin. Harva ryhtyy tarkoituksella tavoittelemaan painonnoston henkilökohtaista ennätystä. Taustalla oleviin syihin pitäisi tarttua, ennen kuin leimataan jokainen pullukka epäonnistujaksi. Keskeinen syy painonhallinnan ongelmiin on se, että nykyisenlainen hyvinvointiyhteiskunta mahdollistaa taantumankin aikana useimmille ihmisille liian mukavan elämäntyylin. Muutamilla yksinkertaisilla päätöksillä tilannetta voisi korjata: Mojovat haittaverot niille elintarvikkeille, joiden on todistettu aiheuttavan terveyshaittoja. Monipuolisia liikuntapalveluja kaikkien ulottuville kohtuuhintaan. Yksityisauton käytöstä on tehtävä niin epäkäytännöllistä ja kallista, että ihmiset luonnostaan valitsevat jonkin rasittavamman liikkumismuodon. Myös epävirallisten kanavien kautta on tarjolla motivaatiota kohti terveempää elämää. Laihdutuskampanjoista nerokkaimpia on tämä tuore hyväntekeväisyystempaus, jossa anonyymi rahoittaja ”ostaa laihdutettuja kiloja” ja lahjoittaa rahat Nepalin opettajankoulutukseen!
http://www.ktl.fi/portal/suomi/yhteistyoprojektit/laskilla_lukutaitoa/