Ihmeitä tapahtuu edelleen: meikäläinenkin siirtyi viime yönä Facebook-aikaan. Pitkään asiaa puntaroin ja vastaan rimpuilin, kun olin kuullut kaikenlaista huolestuttavaa henkilötietojen väärinkäytöstä, kiusanteosta ja negatiivisesta huomiosta. (Is there such thing as bad publicity?) Vaalihuuman aikoihin reilu vuosi sitten Facebookia kehuttiin loistavaksi kampanjointivälineeksi, mutta olin epäluuloinen enkä halunnut niin läpinäkyvästi haalia itselleni ääniä.
Päätin nyt kuitenkin kokeilla mokomaa systeemiä, kun muutenkin pidän sähköisestä viestinnästä. Asiaan perehtynyt ystäväni valmensi minua säätämään asetuksia kohdalleen, etten ihan älyttömiä nappuloita painelisi. Yksityisyyden suojaaminen minua arvelutti eniten, mutta koska jo viuhahtelen tällä harvojen löytämällä kotisivullani, niin menköön. Olenhan todistettavasti tottunut olemaan kertomatta itsestäni mitään kiinnostavaa.
Älkää peljätkö, en (todennäköisesti…) ala epätoivoisesti haalia puolituttuja ja tutuntuttuja kaverilistalleni. Arvostan tässä asiassa enemmän laatua kuin määrää. Olen ahdistellut viesteilläni vasta muutamia henkilöitä, enkä pelkää hukkuvani toistenkaan kontaktipyyntöihin. Toki olen imarreltu, jos minuun joku ottaa yhteyttä, mutta epäilyttäviin ehdotuksiin en lankea.
Ja mitään henkilökohtaisia, noloja möläytyksiä aamuyön himmeinä tunteina on sitten turha odottaa – elleivät niitä päästä kaverini 😀