Veneilykautemme 2009 on nyt vihdoin takanapäin. Erinäisistä vastoinkäymisistä huolimatta saimme veneen trailerille ja talvehtimispaikalleen katoksen alle pari viikkoa sitten. Jos jonkun mielestä veneilyssä on jotakin glooriaa, sopii tulla tempomaan trailerin jumittuvaa vinssiä liian matalalla veneluiskalla. Tai jynssäämään levää veneen pohjasta oksaalihapolla & kylmällä järvivedellä ja rakentamaan katosta tuulenpuuskissa illan pimetessä. Tai puistelemaan lunta ja jäätä katoksen päältä pitkin talvea. Nämä ongelmat koskettavat niin moottori- kuin purjeveneilijöitäkin, jotka viitsivät huolehtia kalustonsa kunnosta. Purjeveneen miehistön haasteena on lisäksi takilan purkaminen ja mastonkaato(känni) eri vaiheineen. 😀
Tokihan vene oli tarkoitus jo ennen lokakuuta laittaa talviteloille, mutta esteeksi tuli mm. Vihreitä menoja sekä kirottu perämoottorivaras, joka onnistui viivyttämään hommaa peräti kahdella viikolla. Tämän kaupungin venelaitureissahan ei huikeista laituripaikkamaksuista huolimatta kameravalvontaa ole edes silmänlumeeksi, eikä lukittu porttikaan (jos nyt sellainen sattuu jokusen laiturin päässä olemaan) pitele konnia, jotka tulevat vesitse omalla/varastetulla veneellä shoppailemaan. Suosittelemme kokemusta viisaampina kaikille vakuutusta, josta tällaisessa tilanteessa oikeasti on hyötyä. (Ja poliisille provisiopalkkausta.) Homo homini lupus.
Pitkän talven aikana voikin sitten suunnitella seuraavan kesän retkiä ja odottaa sitä veneilyn aurinkoisempaa puolta valokuvia katsellen ja koiralle pelastusliiviä ommellen. Hetkittäin vesillä on ihan hauskaakin hyvässä seurassa, kun vain huolto pelaa ja sää sallii. Luonnon armoillahan tämän harrastuksen kanssa kuitenkin ollaan. Kiistän ihmeemmin järkyttymästä, jos ensi juhannuksesta elokuun alkuun sattuisi satamaan räntää ja akkoja hameet korvissa joka toinen päivä. Ainakin tuulien luvataan kovenevan ilmastonmuutoksen myötä… Se merkitsee sitten lisää jännitystä miehistön kokille keittimen ääressä!