Mahtavaa: kaksi paikkaa europarlamentissa ja 12,4 prosentin kannatus täyttivät tavoitteemme ja toteuttivat ennusteet! Nyt tuntuu, että mainoslehtisten kanssa hikoilu ja katukampanjointimme kylmässä tihkusateessa eivät menneet hukkaan. Malja vihreille! Tai ainakin kevytsiideri jäillä ja ahkeralle reppuselkäkoiralleni puruluu palkaksi vaivannäöstään. Näissä riveissä on kunnia seistä.
Loppujen lopuksi en valinnut ehdokastani vaalikoneella. Sen sijaan äänestin ehdokasta, josta näin unta. (Eikö tämäkin ole ihan hyvä valintaperuste?) Uurnalla kävin ennakkoäänestyspaikalla kaupungin toisella puolella, jossa olin muutenkin pyöräretkellä. En nimittäin olisi päässyt omalle äänestysalueelleni varsinaisena vaalipäivänä. Oli luvassa vähän muuta tekemistä.
Minulla oli tänään ilo toimia vaalilautakunnassa, jonka työskentely ääntenlaskenta mukaan lukien sujui mallikkaasti ja ilman virheitä. Sihteerin hommakin oli ihan hauska: tärkeintä oli huolehtia pienestä päässälaskusta ja vaalipöytäkirjan täyttämisestä. Sen sijaan äänestysprosentti oli alakuloisen pieni, vielä pienempi kuin olin odottanutkaan. Vaan ei se äänestäjien määrä vaan laatu, eikö niin? Katsokaa tuloksia vielä kerran!
Tällä viikolla muuten vietettiin puoluekokousporukan palautetilaisuutta. Kun vihreät kokoontuvat saunailtaan, on sähkökiuas tietenkin kylmänä… Tämä ei sinänsä ollut ekoteko vaan ohjelmointivirhe. Istuttiin iltaa sitten peseytymättä ja kehuttiin vielä kerran toisiamme loistavista järjestelyistä, jotka asettivat uuden standardin puoluekokouksille.
No, eipähän ainakaan saunakamppeita kadonnut tällä reissulla. Nimittäin viime kuussa minulta varastettiin taas pellavainen laudeliina uimahallin pesuhuoneesta! Vihdoin opin pitämään tavarani lukittavassa vaatekaapissa, enkä peseytyessänikään päästä varusteita silmistäni. Siinäpähän alastomat kriminaalit yrittävät varastaa laudeliinan altani. Hähää.