Jep, kävin juuri katsomassa D. Karukosken ohjaaman Kielletyn hedelmän. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta lopulta pidin kokonaisuudesta, ja hitaasti etenevässä juonessakin oli melkein yllättäviä käänteitä. Etenkin suomifilmin historian irvokkain heinälatokohtaus vetosi yleisöön. Paljailla paikoilla ei kuitenkaan mässäillä, ja ikäraja K-11 lienee kohdallaan. Elokuva sopii ihan hyvin nuorille. Lestadiolaisyhteisö kuvataan hyvässä valossa, ja ainakin minä pysähdyin miettimään nykymaailman rappeutuneisuutta.
Useimmat nuorethan eivät joudu kamppailemaan uskon, synnin ja houkutusten keskellä kuten elokuvan päähenkilöt. Päinvastoin. Kaveripiirin paineessa tai kannattelemana kaikkea kokeillaan ja oikein ylpeillään, kuka on nuorimpana ehtinyt sekoilla eniten. Arvomaailma on surullisen lihallinen. On käsittämätöntä, että peruskoululaisten känniseikkailuja, kylillä riehumista ja sukupuolitauteja katsotaan läpi sormien. Kuka ne siiderit on ostanut? Eikö kukaan vahdi, että kotiin tullaan kunnossa nukkumaan joka ilta? Kenen vastuulla on seksivalistus? Pornoteollisuuden?
Joitakin asioita ei kannattaisi kiirehtiä tekemään vain siksi, kun ”kaikki muutkin”. Vastuu valinnoista ei voi olla yksin nuoren harteilla. Tietyssä määrin ankara mutta rakastava kasvatus suojelee nuoria monilta asioilta, joiden parissa ehtii myöhemminkin rypeä. Lukemattomat välinpitämättömien vanhempien laiminlyömät lapset ja nuoret ovat uteliaisuudessaan ja kokeilunhalussaan helppoa riistaa mm. isoille pahoille sedille. Yllättäen rikoksen ja synnin käsitteillä ei olekaan enää eroa.
Tämä saarnani ei ollut mikään aprillipila. Olen aidosti huolissani kasvatuksen ja käyttäytymisen rappiosta, vaikka en olekaan enää niin ahdasmielinen kuin nuorempana. Katson, että Suomen laki on riittävä moraalikoodi useimpiin tilanteisiin. Kunnioitan silti ihmisiä, jotka nojaavat päätöksenteossaan esimerkiksi kristillisiin arvoihin sortumatta fanaattisuuteen. Henkilökohtaisesti en pidä kosmetiikkaa tai muuta turhamaisuutta synnillisenä ja ”rytmimusiikkikin” on ok, mutta ei sen tahtiin kyllä tanssia tarvitsisi… 😉
Niin, pitikös tämän olla vihreä elokuvakritiikki? Ei tainnut ihan onnistua… Ekologisia teemoja elokuvasta on vaikea löytää. Ihailtavan paljon filmissä kyllä suositaan julkisia kulkuneuvoja ja polkupyöräilyä. Kaupungin sekä maaseudun vastakkainasettelu on suorastaan kliseinen. Välillisesti voisin lisäksi toivoa, että nykyisessä maapallon ylikansoituksen ja -kuormituksen tilanteessa tietyt uskonnolliset yhteisöt harkitsisivat jo ehkäisykiellosta luopumista.