Jyväskylässä on siirrytty tulevaisuuteen! Mustankorkean ”kaatopaikka” jalostaa kaupunkilaisten biojätteistä ihka oikeaa metaania, jota voi panna auton tankkiin ja ajella sitten hyvällä omallatunnolla. Aseman avajaisissa 17.8.2017 jaettiin ilmaista biokaasua – tarvitsi vain olla oma kaasuauto mukana. Vegaanihodareita ja tuulihattuja marjamehun kanssa toki sai maistella ilman autoakin. Tapahtuma olikin niin suosittu, että noin 60 autoa hörppäsi kaasusäiliöt vajaiksi ja viimeisille riitti enää vajaita tankillisia.
Kotimainen Gasum-firma puolestaan avasi oman kaasuasemansa 11.9.2017 Ruokosaaressa Vaajakosken itäpuolella. Seuraavaksi odotellaan lähemmäs Jyväskylän keskustaa avattavaa Mustankorkean sivutoimipistettä. Aiemmin lähin tankkausasema on ollut legendaarisen edelläkävijän, Erkki Kalmarin maatilalla Laukaassa. Lisäksi Joutsassa myydään paikallisen jätteenkäsittelyn tuottamaa biokaasua. Myös Äänekosken moderni sellu- siis biotuotetehdas käynnistää biokaasun jakelun. Olen hyvin iloinen, että Keski-Suomi etenee näin rohkeasti uusiutuvan liikennepolttoaineen hyödyntämisessä.
Nyt tankkausverkosto laajeni hetkessä huomattavasti, ja myös kaasuautojen myynti näyttää kasvavan. Tuttavapiirissäni on ollut jo pitkään vannoutuneita kaasuautoilijoita, viime aikoina heitä on tullut yhä lisää, ja kesällä meillekin tuli parivuotias kaasu-Passatti Ruotsista. Kaasuautoja alkaa olla jo monella merkillä valikoimassaan, mm. Skodalla, Opelilla, Audilla, Fiatilla, Seatilla… Volvo teki pitkään bifuel-autoja mutta on nyt vaihtanut strategiansa sähköautopuolelle. Volkswagenin jälleenmyyjät puolestaan lakkasivat tuomasta uusia kaasuautoja Suomeen. Käytettyjä tulee kuitenkin edelleen (Jyväskylässä jälleenmyyjänä Kamux), ja teillämme pörisevistä kaasuautoista suurin osa onkin volkkareita. Varman kansanauton vahvuus on kilpailijoita suuremmat kaasutankit, 20 kg, täydennettynä 30 litran bensatankilla. Esimerkiksi Passatin yhdistetty toimintasäde nousee näillä 800 kilometriin.
Jos nyt alkaisi tehdä mieli ekologista autoilua mutta alla on vielä ihan hyvä ajopeli, ei hätää. Mikä ihmeellisintä, mikä tahansa auto – jopa diisseli – voidaan muuntaa 2 500 – 3 000 euron remontissa kaasukäyttöiseksi! Tässä konversiossa polttoainetankkia ei poisteta, vaan kaasusäiliöt asennetaan käytännössä auton tavaratilaan ja polttoaineen syöttöjärjestelmään lisätään kaasuvehkeet. Kaasulta bensalle vaihto ja toisin päin tapahtuu yleensä automaattisesti ajon aikana. Startatessa kylmä moottori vaatii aluksi bensaa, ja dieselmoottori puolestaan käyttää aina seosta, jossa on 20 – 40 % dieselöljyä ja loput kaasua.
Kävin viime viikolla seuraamassa kansalaisopiston avointa luentoa aiheesta Biokaasu liikennepolttoaineena. Puolitoistatuntisen tallenteen voi katsoa kaupungin videokokoelmasta. Luennolla kerrottiin faktoja biokaasun tuotannosta. Opin mm. sen, että biokaasun tuotanto pystyttäisiin kymmenkertaistamaan nykyisestä ennen kaikkea maatalouden jätteitä jalostamalla. Esimerkiksi Keski-Suomessa kaasupotentiaali riittäisi kuljettamaan 16 % maakunnan tieliikenteestä.
Kaikkiaan maailmassa on 22 miljoonaa kaasuautoa. Niistä Ruotsissa on 50 000, ja samaan lukemaan tähtää myös Suomi vuoteen 2030 mennessä. Nyt kaasuautoja on vasta 3 500 kpl. Kaasulla käyvää raskasliikennettäkin on, mm. busseja Vaasassa ja muuttoautoja Niemen firmassa. Eerolalla ja Sihvarilla on biokaasulla operoivia jäteautoja, joilla on yllättävä etu: ne ovat hiljaisempia kuin vastaavat dieselautot! Näissä ajokeissa on polttoaineena nesteytetty, siis -160-asteinen, metaani. Sitäkin saa Mustankorkealta. Henkilöautoihin tankattava kaasu on paineistettua mutta ei nestemäistä.
Mustankorkealla oli viime viikolla teknisiä ongelmia. Haastattelimme aseman työntekijää ja hän selitti tankkauksen tekniikkaa. Aseman korttiautomaatti on menossa vaihtoon, koska nykyisellä on ollut toistuvia ongelmia maksun varmentamisen kanssa: ihmiset ovat jääneet ilman kaasua laitteen nettikatkojen takia. Myös tankkaamistilanteessa on ollut ongelmaa, kun paine ei ole noussut riittävän korkealle (loppuvaiheen 200 baria), jotta autojen säiliöt saataisiin täyteen metaania.
Tekniikan Maailma 16/2017 käsittelee laajasti biokaasun tuotantoa ja liikennekäyttöä. Minua yllätti se, että suurimpana riskinä pidetään metaanin karkaamista jakeluverkostosta yläilmoihin, jossa se on paha kasvihuonekaasu. Autojakin tiedetään räjähtäneen tankkaustilanteessa ulkomailla, mutta syynä on ollut säiliöiden määräaikaishuollon laiminlyönti (ruostuminen). Nämä tilastollisesti pienet riskit jäävät ilman muuta hiilijalanjäljen kevenemisen ja pienemmän polttoainelaskun varjoon. Bensan hintahan vaihtelee päivittäin, mutta polttoaineita litrahinnoiksi muuntaen kaasulla ajaja säästää noin 30 – 45 %.
Mustankorkean biokaasu maksaa vain 1,30 euroa kilolta. Esimerkiksi Gasum antaa biokaasulle hinnaksi 1,45 e/kg ja maakaasulle 1,15 e/kg. Laskelmat osoittavat, että kaasulla – kummalla vain – ajaminen tulee bensaa halvemmaksi, jos autolla ajetaan vähintään 5 000 km vuodessa. Kaasuautoja nimittäin rankaistaan reilun parin sadan euron käyttövoimaverolla (vrt. dieselvero), mutta säästö polttoainekuluissa siis kompensoi tämän melko nopeasti. Paljon ajavan kaasuauton hankkijan kannattaa myös harkita Gasumin könttätarjousta, jossa ensi vuoden loppuun asti saa tankata 89 eurolla kuussa biokaasua niin paljon kuin ehtii. (Jokin yläraja siinä teoriassa kyllä on.)
Enpä olisi uskonut kannustavani kansalaisia yksityisautoiluun. Nyt täytyy kuitenkin todeta, että biokaasu mahdollistaa ekologisesti kestävällä tavalla liikennöinnin niilläkin alueilla, joille ei pystytä järjestämään toimivaa julkista liikennettä. Omantunnon tuskista kärsivä autoilun ystävä löytää helpotuksen uusiutuvista polttoaineista! Lisäksi biokaasun tuotanto tuo arvokkaita lisätuloja esimerkiksi maaseudun yrittäjille, ja ylipäätään jätteiden tehokas hyödyntäminen on osa muodikasta kiertotaloutta. Ehdottomasti peukku tälle!
PS Itsehän en aja autoa, mutta istun sujuvasti ja mielelläni kyydissä. Nykyään hössötetään sähköautoista parhaana ratkaisuna. Mielestäni Autossa täytyy kuitenkin olla polttomoottori, ja inisevät sähkölaitteet kuuluvat keittiöön. Mistä sitä kaupungilla surinaleluaan ladatessa edes tietää, millä se lataussähkö on tuotettu – turpeella ja kivihiilellä ehkä, vai uraanilla? (Kodinkoneeni käyvät tuulisähköllä, totta kai.) Biokaasulla kulkeva pirssi huojentaa omaatuntoani, ja ajovaikutelma on kuitenkin ihan sama kuin lapsuudesta asti tutuilla vanhoilla bensakoneilla.
Pahoittelen vähän pitkänpuoleista tarinaa. Olen vain niin innoissani tästä aiheesta!