Huh, joko se on ohi? Kesä siis? Vielä eilenkin oli hetken aikaa ihan rantakelit, ja värimaailma on vielä yllättävän Vihreä. Pariin viime vuoteen verrattuna tämä on ollut oikein hyvä suvi, enkä ole sen takia ehtinyt tätä sivuanikaan päivittämään… Rusketuksen hiljalleen haalistuessa maltan ehkä silloin tällöin taas vähän näppäilläkin.
Huomattava osa kesästäni kului vesillä. Liikuimme tuulivoimalla aina kun se oli mahdollista, mutta toisinaan olosuhteet eivät olleet optimit, kun tuuli saattoi kaikota tykkänään. Kyllä vesitien päällä sai kylläkseen niin punoittavia naamoja, ukkoskuuroja kuin aallokkoakin. Mutta olivathan virkistävät kesäillat Päijänteen kalliosaarilla ja rantasaunoissa kaiken sen ponnistelemisen arvoisia. Ja taatusti opin taas arvostamaan juoksevaa vettä, kylmiä elintarvikkeita ja patjaa, joka ei keiku!
Nyt on käsillä jo metsien satokausi, ja hyvä sellainen. Vattujen perässä juoksin puolihulluuteen asti, ja nyt olen hyökännyt puolukoiden kimppuun. Tahattomasti matkaan tarttuu myös punkkeja ja hirviökärpäsiä, mutta en niitä innoissani juuri huomaakaan. Marjastuskuumeen täytyy olla metsästysvietin ilmentymä, niin totaalisesti se ottaa valtaansa, kun vain saalista jostain pilkottaa. Muina vuodenaikoina vietti sublimoituu alennushintalappujen bongaamiseksi…
Aivan lähipäivinä käynnistyy hillonkeittoa erikoisempi harrastukseni, hapankaalin valmistus! Säilöntämenetelmänä hapattaminen on vuosituhansia vanha ja, rohkenen sanoa, äärimmäisen ekologinen. Se ei vaadi esimerkiksi sähköä välttämättä missään vaiheessa (jos jaksaa käsin silputa ja raastaa parikymmentä kiloa kaalia, mitä minä kylläkään en tee) ja säilyy jopa vuosia pilaantumatta kellarissa. Hapankaali on epäilemättä pelastanut esi-isiämme keripukiltakin! Ellei käytössä ole maakellaria, joudutaan tietysti turvautumaan ydin- tai turvevoimalla surisevaan kylmäkalustoon.
Kunnioitan suuresti vanhoja perinnetaitoja. Harmittaa, miten harvat enää osaavat tai edes yrittävät tehdä käsillään mitään järkevää. Sitten katsotaan silmät tapillaan, kuinka BB-laboratorion uusavuttomat lamaantuvat kauhuissaan, no, vaikkapa huussin ääressä. Ja yksinkertaisetkin taloustyöt ovat äärettömän vaikeita. Tietoa olisi haluavalle kyllä tarjolla. Esimerkiksi viehättävä Keittotaito-opus vuodelta 1936 neuvoo hapankaalin valmistuksen lisäksi mm. nylkemään jäniksen. Harmillista, että nykyisten kokkisotien aikaan tällaisiin PERUSTAITOIHIN ei enää kiinnitetä huomiota 😀