Kävin hiljattain katsomassa koneromanttisen sotakomedian, uusimman Terminaattorin. Kokemus oli hyvin viihdyttävä mopoterminaattoreineen ja muine uudenlaisine helvetinkoneineen sekä alastomine poliitikkoineen. Paikoin Terminaattori haiskahti Das Bootin ja muiden klassisten sotafilmien lisäksi Mad Maxille, Matrixille ja jopa Alienille. Kierrättäminen on aina kannatettavaa, mutta onnahtelevat viittaukset terminaattorisarjan aiempiin osiin hymyilyttivät tällaista vanhempaa katsojaa vain vähän. ”I’ll be back.” Loppu jätettiin sen verran auki, että vuoteen 2018 sijoittuvia futuristisia skenaarioita ehditään kuvata vielä puolen tusinaa ennen vuotta 2018.
Näytti siltä, kuin tämä melkein mustavalkoinen filmi olisi kuvattu Bosnian ja Afganistanin raunioilla: tulevaisuudenkuvat olivat sen verran synkkiä tietoisuuden saavuttaneen Skypen… siis Skynetin käynnistämän ekokatastrofin jälkeen. Teollisuus näytti kyllä tulevan hyvin toimeen ilman ihmisiäkin, mutta alkutuotanto oli täysin alasajettu. Eläimiä ei näkynyt muualla kuin paistinpannulla. Kasvillisuutta ei ollut juuri nimeksikään. Tarkastelu rajoittui Pohjois-Amerikkaan, eikä ilmastonmuutoksesta – yllättäen… – puhuttu mitään. Myöskään vesivarantojen merkitystä ja suojelua teollisuuden päästöiltä ei mitenkään tuotu esiin.
Ai niin, tarkoitushan oli arvioida elokuvan itsensä ympäristövaikutuksia. Pyrotekniikasta ja muhkeista lavasteista päätellen uusiutumattomia luonnonvaroja oli reippaalla kädellä tuhlailtu yleisön iloksi. Toimintaelokuvat ovat kovin materialistista touhua, mutta me katsojat vain maksamme lippumme kiltisti ja tuemme systeemiä. Melkein nolottaa osallistua tähän pelleilyyn kritiikittömästi; jo lippukassalla hiilijalanjälkemme lähentelee robottiharvesterin tassunpainalluksia. Hyvä kuitenkin, että sentään osa kohtauksista oli pystytty animoimaan eikä tietokoneita ollut vahingoitettu tuotannon aikana 😀
PS Tulevaisuudessa partaterät ja saippua näyttävät olevan kiven alla ja sukupuolijakauma painottuu kovasti miesten eduksi.