Olen taistellut vuosien ajan rappiota ja painovoimaa vastaan – liikunnan avulla. Käyn viikoittain uimassa, kuntosalilla ja pelaamassa sulkapalloa. Päivittäin ulkoilutan koiraa ja harrastan muuta hyötyliikuntaa kuten pyöräilyä, portaiden nousemista ja ostoksien kantamista. Mutta koska harjoitusohjelma jatkuu samanlaisena vuodesta toiseen, joskus tekisi mieli kokeilla jotain uutta. Etenkin, kun mitään edistystä ei tapahdu millään rintamalla eikä painokaan suostu laskemaan.
Pari vuotta sitten uhosin kuulemma ryhtyväni hiihtämään. Ilmastonmuutos pelasti minut tältä kokeilulta: katsokaa nyt vaikka ikkunasta, millaiset kelit siellä väijyvät. Kun minä olin nuori, pystyi kouluun menemään suksilla vähintään 6 kk vuodesta! Varusteenikin taitavat olla niiltä ajoilta. Onhan tietysti olemassa hiihtokoneita, jotka simuloivat erilaisia lykkimisliikkeitä. Ehkä voisin sellaisella treenata, jos se olisi riittävän autenttinen. Alamäessä pitäisi ennakoimattomin väliajoin aktivoitua toiminto, joka muistuttaisi havujen tai peltomyyrän aiheuttamaa tökkäystä suksenpohjassa. Masiinan takaosasta pitäisi joka ylämäessä kuulua käreällä äänellä huuto ”Latua!” Lisäksi laitteen käytön tulisi edellyttää hiertäviä monoja ja tiukkaa pipoa.
Toinen säästä riippumaton aerobinen laite olisi tietysti kuntopyörä. Nykyisellään ne ovat aika tylsiä aparaatteja. Tehoa voi tietysti säätää, ja spinningtunnin ohjaaja luo kiehtovia mielikuvia ajoreitistä luonnon helmassa. Hienostuneemmassa mallissa voisi olla muitakin lisätoimintoja. Arvostaisin suuresti nestekidenäytölle ilmaantuvaa ”flat tyre” -ilmoitusta, jonka nollaaminen edellyttäisi varttitunnin ähräämistä polvillaan masiinan vieressä kädet öljyssä. Ilman tätä huoltotoimenpidettä kuntopyörällä ajaminen olisi äärimmäisen raskasta, laite tärisisi sietämättömästi ja jokin vauhtipyörä menisi lopulta rikki. Täristin olisi tarpeen myös aidon ”ei talvi- eikä kesäkunnossapitoa” -pyörätien muiston herättämiseksi.
Veikeimpiä lajeja, joita olen harkinnut, lienee jousiammunta. Se kehittäisi keskittymiskykyä ja motoriikkaa, joilla en nykyisellään juuri voi kehuskella. Valitettavasti eräiden julkisuudenkipeiden pojankloppien takia mitkään aseisiin liittyvät ajanvietteet eivät ole oikein… suositeltavia. Myös itämaisen haistelulajin valitseminen antaisi hieman synkän lisävivahteen imagooni. Lajeja on niin montakin, että en mitenkään pystyisi valitsemaan, haluanko opetella potkimaan, heittelemään, lyömään vai mätkimään puukapuloilla vastustajaa. Lisäksi saan mustelmia verraten helposti, eikä olisi kovin kiva tulla joka treenien jälkeen kotiin näyttäen katutappelun häviäjältä.
Joten taidanpa huomennakin mennä vain sinne kuntosalille.