Viikon kuluttua vaalit ovat sitten ohi ja tulokset vihdoin kouriintuntuvat! Hui! Meillä on vielä kiireinen viikko edessä. Minun kohdallani se tarkoittaa lähinnä vaalitoimistolla päivystämistä ja ehkä joitakin taajamaseikkailuja. Vaalilehti on suurimmalta osin jo jaettu äänestysalueelle. Minun osuuteni oli varsin vaatimaton, vajaat 900 kpl… Painos kokonaisuudessaan oli huikeat 50 000, joten jokaiseen talouteen pitäisi riittää. Ilokseni sain huomata, että esiinnyn myös lehtisen kakkossivulla messukojukuvassa.
Viikonloppuna teollisuusvakoilin hieman Tampereen vihreiden kampanjointia. Kolme merkittävää eroa huomasin: 1) Yhdistys arpoo vihreän peruspolkupyörän niiden kesken, jotka osallistuvat parhaan iskulauseen valintaan. (http://tampereenvihreat.fi/wp/?page_id=202) Hyvä konsti houkutella äänestäjiä tutustumaan ehdokkaiden kotisivuihin, ja lisäksi iskurepliikit on painettu virallisiin vaalijulisteisiin. Meillä ei ole erityisiä Vihreitä Polkupyöriä, vaan kukin ajaa omalla rottelollaan eikä varmasti anna sitä arvontavoitoksi. 2) Tampereen vihreillä on Keskustorilla sievä vaalimökki kannettavan telttakehikon sijaan. 3) Lisäksi niillä on ilmapalloissaan heliumia. Meillä on vain luomuhengitystä! (Onhan sekin jalo kaasu…?) Tosin hiilium pakenee pallosta yön aikana eikä leijuta enää. 😀
No, tästä musertavasta vertailusta huolimatta olen sitä mieltä, että täälläkin kampanjoidaan ihan taitavasti eikä meillä ole mitään hävettävää. Etenkin tuosta vaalitoimistosta olen ylpeä. Taidamme viettää siellä myös vaalivalvojaiset. Mutta siitä sitten tarkemmin aikanaan.