Kirkkohallitus on esittänyt kirkolliskokoukselle uutta mallia valtionrahoituksen jakamiseksi seurakunnille.
Kirkon keräämästä yhteisöverosta on luovuttu ja kirkko saa valtiolta korvausta hautaustoimen, väestökirjanpidon ja kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpitämiseksi. Hautaustoimilaki velvoittaa seurakuntia järjestämään jokaiselle kuntalaiselle hautapaikan eli on varauduttava hautaamaan jokainen kuntalainen, päätyipä hän sitten lopulta Saarijärvelle tai tuhkattuna mereen.
Valtionrahoituksella ja kuntalaisilta perittävillä maksuilla on hoidettava hautaustoimen kulujen ei uskonnollinen osuus. Valtio siis ikään kuin ostaa hautaustoimen palvelun kirkolta eli siksi hautausten kulut katetaan pääosin yhteiskunnan kirkolle antamalla rahoituksella. Kirkollisveroa eli kirkon jäsenien maksamaa tuloa ei voi käyttää näihin tehtäviin. Seurakunnilla on siis kaksi kukkaroa, joiden rahoja ei saa keskenään sekoittaa.
Uudet ehdotetut mallit, kuitenkin leikkaavat suurista seurakunnista ja kasvukeskuksista ja ohjaavat rahaa pieniin seurakuntiin. Mallien valmisteluiden laskentaperusteet ovat osin avaamatta mutta perusteena on mm. suoritettujen hautausten ja kuolleiden määrää. Samaan aikaan kunnan asukasluvun painoarvoa jakoperusteena ollaan vähentämässä murto-osaan entisestä mallista. Nykyisin valtion tuki riittää kattamaan noin 80% kuluista ja ajatuksena on, että loput katetaan maksuilla. Lisäksi hallitus on leikkaamassa tätä tukea ja siirtää näin sille kuuluvia tehtäviä kirkon jäsenten maksettavaksi. Valtio on perustellut leikkausta nousseilla kirkollisverotuloilla joka on perusteena huono koska verotuloa eli kirkon jäsenten ”jäsenmaksua” ei voi käyttää lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen. Hallitus näyttääkin nyt leikkaavan myös vainajilta sillä vääjämättä nämä leikkaukset nostavat hautauskuluja.
Esimerkiksi Vantaalla on leikkautumassa puolet rahoituksesta. Vantaa on kasvava kunta joka tarkoittaa mm. jatkuvaa tarvetta hautausmaainvestointeihin. Jatkossa raha riittää hädin tuskin hautaamiseen eikä yhtään rahaa jää muihin tehtäviin tai investointeihin. Vantaalla vain vajaa 50% väestöstä kuuluu kirkkoon mikä tarkoittaa, että enemmistö haudatuista on kirkkoon kuulumattomia.
Vaihtoehtoja jää siis kaksi: nostaa hautausmaksuja kattamaan kohtuuttomaksi nousseet menot tai maksaa loput kulut ”omasta pussista”. Jälkimmäinen vaihtoehto on paitsi lainvastainen myös melko kestämätön vaihtoehto: kirkon jäsenet maksaisivat kirkkoon kuulumattomien hautaamisen. Ensimmäinen vaihtoehto taas tekisi kuolemisesta kohtuuttoman kallista. Jo nyt seurakuntien hautausmaksut vaihtelevat suuresti. Vantaalla arkkuhautaus maksaa vajaa pari tonnia kun Saarijärvellä palvelun saa seitsemällä sadalla eurolla. Uurnahauta Vantaalla on kahdeksan sataa euroa ja Salossa päälle satasen.
Kirkkohallituksen ohjeen mukaan hautauksesta perittävillä maksuilla tulisi kattaa n. 20% kuluista, kuten Vantaalla toimitaan. Suurissa seurakunnissa luku on kuitenkin monin paikoin jo yli 40%, kun pienemmissä seurakunnissa luku on vain muutamia prosentteja.
On todennäköistä, että nyt esitetyt vaihtoehdot lisäävät entisestään hintaeroja seurakuntatalouksien välillä kun raha ohjautuu sinne, missä maksut ovat jo nyt pienimpiä. Samalla suurissa seurakunnissa hautausten maksuja on nostettava entisestään. Kirkon tulisikin pikimmiten käynnistää maksujen yhtenäistämisprosessi ja vasta sen jälkeen miettiä rahanjaon uudistamista. Valtion tulisi korvata sille kuuluvat kulut täysimääräisesti ja seurakuntatalouksien tulisi saada korvaus todellisten menojen mukaisesti.