Aurinko paistaa ja elämässä on kaikki pääsääntöisesti hyvin. Valoa on tunnelin päässä ja toivoa on- siitä, että tämä Covid-19 pandemia väistyisi pikkuhiljaa. En voi kuin korostaa sitä, kuinka tärkeää ottaa rokote silloin kun sen saa. Olin onnellinen, kun rokotteen pari viikkoa sitten sain. Toki vielä on maltettava mielensä – emme ole selvillä vesillä. Olemme kuitenkin jo hyvällä matkalla kohti laumasuojaa.
Synkkiä pilviä taivaanrannassa on koronan kasaamat vaikeudet: oppimisvelka, terveysvelka, kärjistyneet ongelmat, ääriään myöten täynnä olevat mielenterveyspalvelut. Korona on iskenyt kovaa – monen taloustilanne on kiristetty äärimmilleen. Osalla on mennyt terveys. Lapset ja nuoret ovat kantaneet raskasta taakkaa. Erityisesti kärsijöiksi näyttää joutuneet nuoret. Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet huimasti ja tämän vuoksi Vantaan jo lähtökohtaisesti liian vähäiset resurssit ovat loppuneet täysin. Lapset, nuoret ja perheet odottavat apua sietämättömän kauan. Valitettavasti edellisinä vuosina lisäresursseja ei ole nuorten mielenterveyspalveluihin herunut. Tarvittiinko yksi maailmanlaajuinen pandemia herättämään päättäjät asian vakavuuteen?
Aikuisten palvelut ovat niin ikään tukossa. Terveysasemalle ei saa aikaa ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut niin täynnä, ettei uusia aikoja ole antaa. Päihdepalvelut kärvistelevät olosuhteissa joissa niin tilat, henkilöstöresurssit kuin myönnetyt kuntoutusjaksot ovat riittämättömiä. Samaan aikaan Vantaalla on ongelmia henkilöstön saatavuudessa sinne, missä heitä eniten kaivattaisiin. Vantaa maksaa kovaa hintaa huonosta henkilöstöpolitiikastaan.
Vaalilupausten alla on hyvä katsoa taaksepäin – kuka on tehnyt mitäkin. Kun vastakkain on ollut hyvinvointi ja eurot niin mitä valintoja on tehty? Politiikka on arvovalintoja.
Eve
