On jälleen aika keskittyä tulevan vuoden budjetointiin ja kirkollispolitiikassa nostaa, taas kerran, kissa pöydälle lähetysmäärärahojen suhteen.
Ennen tämän tekstin lukemista kannattaa lukea oheisten linkkien takaa löytyvät tiedote ja infopaketti.
http://kirkonkellari.fi/
Lähetysmäärärahat? Vantaalla jaetaan vuosittain yhteensä 705 000€ lähetysmäärärahoja eri lähetysjärjestöille. Kirkon virallisia lähetysjärjestöjä on seitsemän, joille tuo summa jaetaan kirkovaltuuston/
No mikä mättää? Se, että käytännössä ja virallisestikin osa näistä lähetysjärjestöistä ei tunnusta naispappeutta eikä salli samaa sukupuolta olevien parisuhdetta.
Ja mikä kohahduttaa? Uutta ei ollut, että lähetysjärjestöillä on syrjiviä kantoja. Uutta oli se, että Kirkkohallitus haluaa vakuuttaa meille luottamushenkilöille, että kaikki lähetysjärjestöt ovat sitoutuneet kirkon linjauksiin. Mutta kun ei ole. Kummalliseksi asian tekee se, että tälläkin hetkellä näillä sopimuksen allekirjoittaneilla järjestöillä on aivan selväsanaiset kannat esimerkiksi naispappeuteen (ks. Johannan ja Sarin dia-esitys). Miten kirkkohallitus valvoo sopimuksen noudattamista? Vai valvooko se?
Jos lähetysjärjestöllä on jo lähtökohtaisesti torjuva asenne naispappeuteen ja homoseksuaaleihin, niin voi olettaa, että heidän välittämänsä sanoma ei tue lähetysalueilla naispappeutta tai homoseksuaalien oikeutta parisuhteeseen. Totta on, että kaikilla lähetyskentillä näiden asioiden puolesta puhuminen julkisesti ei aina ole mahdollista. Ero on niissä pienissä teoissa. Rukoileeko lähetystyöntekijä yleistä tasa-arvoa vai homoseksuaalin eheytymisen puolesta iltarukouksessaan?
Oheisen artikkelin julkaisun jälkeen olemme saaneet paljon arvostelua niskaamme. Olemme kirkon tuho (kiitti vaan), aggressiivisia riidanhaastajia, kiristäjiä, rahojen pois ottajia niitä tarvitsevilta. Missä kohtaa avoimin kortein pelaamisesta on tullut riidan haastamista? Eikö meillä luottamushenkilöillä ole oikeus ja velvollisuus saada tietoa päätöksenteomme tueksi? Ensinnäkin, avoimeen, siltoja rakentavaan keskusteluun tarvitaan rehellistä puhetta ja sitä kuuluisaa avoimuutta. Eivätkö järjestöt sitten voi ihan selkeästi kantansa ilmaista ja niitä toteuttaa? Koska kyse on suurista summista, käytännössä näiden järjestöjen suurimmista tuloista, on asiasta tullut kissa-hiiri-leikki. Sanotaan jotain, allekirjoitetaan jotain ja sitten tehdään toisin ja opetetaan toisin.
Onhan se varmasti ikävää kun en luottamushenkilönä suostu rahoittamaan epätasa-arvoa ajavia järjestöjä ja vaadin oikeata tietoa. Onneksi minulla on tähän äänestäjieni mandaatti. Seurakuntavaaleissa on ehdolla mitä erikoisimpia nimiä ehdokaslistoille. Listoilla ei usein ole selkeää vaaliohjelmaa, äänestäjä ei tiedä mitä oma ehdokas tai hänen taustajärjestönsä ajaa. Tästä pois lukien muutamat poliittiset puolueet, joilla on oma vaaliohjelmansa seurakuntavaaleissa. Me Tulkaa Kaikki -valtuutetut olemme kaikki sitoutuneet liikkeen ohjelmaan ja arvoihin ja pyrimme niitä noudattamaan parhaamme mukaan. Keinoja on monia, Tulkaa Kaikki -liike on moniääninen. Me Vantaalla olemme tehneet oman ratkaisumme.
Useat arvostelijat sanovat (tai siis kirjoittavat nettipalstoilla) että viemme avun pois hädänalaisilta. Ei pidä paikkaansa. Emme missään kohtaa ole vähentäneet jaettavan rahan määrää, olemme kohdentaneet tuet järjestöille jotka eivät syrji naispappeja tai seksuaalivähemmistöjä. Kohtelemme kaikkia lähetysjärjestöjä samojen periaatteiden mukaisesti.
Kirkkohallituksen työntekijön, Kimmo Kääriäinen vastineessaan sanoo, että keskitymme epäolennaisiin asioihin: http://www.kotimaa24.fi/
Siis onko mulla mennyt jotain ohi? Eikö siis ole väliä, millaista sanomaa lähetyskentillä julistetaan? Tällä periaattella voidaan antaa rahat vaikka katolilaisille lähetysjärjestöille, hehän käsittääkseni tekevät myös hyvää ja julistavat Jeesuksesta.
En myöskään ymmärrä ajatusta, että koska nämä järjestöt tekevät niin paljon hyvää niin sillä, että he eivät kohtele tasa-arvoisesti lähimmäisiään ole niin väliä? Tämä on vähintäänkin kyseenalainen argumentti. Ei suurempi hyvä nollaa pienempää pahaa.
Olen saanut osakseni arvostelua siitä, etten ymmärrä lähetystyötä tai sen merkitystä. Väitän tietäväni. Harva ehkä tietää, mutta olen käynyt lähetystyön esikoulutuskurssin ja viettänyt yhden syksyn lähetyskentällä. Tästä työstä tein suurimman osan muslimien joukossa.
Suvaitsevaisuus ei ole sietämistä. Suvaitsevaisuus edellyttää toimintaa suvaitsemattomuutta vastaan. Tällöin suvaitsemattomuutta ei pidä sietää.
Rakkaudella
Eve