Luen lehdessä olevaa seurakuntavaaliehdokkaan mainosta. Ehdokas pyytää äänestämään itseään seurakuntavaaleissa jatkokaudelle. Yksi hänen vaaliteemoistaan jota hän lehti-ilmoituksessa mainostaa kuuluu näin: ”ei SRK:n lähetysrahoja samaa sukupuolta oleville, rekisteröidyssä perisuhteessa eläville läheteille”.
Siis mitä? Onko niin, että kirkollinen luottamushenkilö voi julkisesti ilmoittaa että aikoo toiminnassaan käyttää rahan jakoperusteena kohdehenkilön seksuaalista suuntautumista? Ainakin minun ymmärryksen mukaan tällainen rikkoo räikeästi yhdenvertaisuusperiaatetta.
Olen kuluneiden kolmen kauden aikana miettinyt ja pohtinut tätä kirkon hallintoon ja rakenteisiin piiloutunutta ja pesiytynyttä syrjintää. Näkyvimmin tämä syrjintä tulee esiin naispuolisten pappien ja seksuaalivähemmistöjen kohtelussa. Koska tällainen syrjintä on räikeää, ihmisoikeuksia loukkaavaa ja eettisesti hyvin arveluttavaa, on siitä puhuttava. Vaikka kaikki eivät siitä pitäisikään. Luottamushenkilönä minun on toimittava niin, että tämä räikeä syrjintä ja sen rahoittaminen loppuisi. Seurakuntavaalit käydään tulevana sunnuntaina, isänpäivänä, toivottavasti mahdollisimman moni käyttäisi silloin äänioikeuttaan tasa-arvoisemman kirkon puolesta.
Molemmat syrjintäkysymykset (naispappeus ja seksuaalivähemmistöihin suhtautuminen) kulminoituvat tällä hetkellä lähetysmäärärahoihin. Tiedän, että tehtävää on valtavasti muuallakin kuin lähetysmäärärahojen suhteen, mutta keskityn tässä nyt määrärahaproblematiikkaan.
Lähetysmäärärahat ovat seurakuntien ja seurakuntayhtymien vuosittain jakamia avustuksia kirkon virallisille lähetysjärjestöille. Kirkkolain mukaan seurakunta voi jakaa avustuksia ko. järjestöille mutta velvoitetta kelle ja kuinka paljon ei ole.
No mikä niissä lähetysmäärärahoissa ja niiden jaossa sitten mättää?
Omasta mielestäni ainakin se, että kirkon seitsemästä virallisesta lähetysjärjestöstä neljä ei kelpuuta palvelukseensa kirkon pappeja, jos nämä sattuvat olemaan naisia, ja viisi järjestöä kehottaa kirkkoa olemaan rekrytoimatta parisuhteensa rekisteröineitä mihinkään työtehtäviin. Vuosien varrella käydystä keskustelusta haluan nostaa esiin muutaman kohdan:
1) Miten on mahdollista että suomeen rekisteröity yhdistys (jonka palkkalistoilla on lukuisia suomalaisia) voi julkisesti ilmoittaa ettei hakijoita kohdella yhdenvertaisesti työhönotossa, vaan prosessiin vaikuttaa ratkaisevasti hakijan sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen? Olkoon tässä esimerkkinä mikä tahansa suomalainen yritys, vaikkapa edesmennyt Nokia. Mitä jos Nokia olisi ilmoittanut, ettei jatkossa palkkaa johtotehtäviin naisia eikä palvelukseensa lainkaan homoseksuaaleja? Olen varma, että silloin olisi älähtänyt moni taho. Sen sijaan kirkossa tällainen saa jatkua.
2) Viime vuonna kirkko rahoitti yhteensä 15,5 miljoonalla eurolla sellaisia lähetysjärjestöjään, jotka sekä periaatteessa että käytännössä syrjivät naisia ja homoja. Osa tästä jaettavasta rahasummasta koostuu kirkon saamasta yhteisöverosta. On hyvin kyseenalaista että verotuloilla rahoitetaan syrjiviä käytänteitä ja niiden jatkumista.
3) ”Nämä järjestöt tekevät paljon hyvää. Rahan vieminen on rahaa pois hädänalaisilta.” Tämä on yksi yleisimmin keskustelussa esiin nouseva teema. Kyllä nämä järjestöt tekevät paljon hyvääkin. Tähän kohtaan on hyvä mainita se, että kun syrjiviä käytänteitä harjoittavilta järjestöiltä on leikattu avustuksia, on niitä samaan aikaan lisätty niille järjestöille jotka noudattavat yhdenvertaisuusperiaatetta ja Suomen lakia. Jaettujen avustusten kokonaissumma ei ole laskenut. Tämän lisäksi asiassa on iso eettinen dilemma; Se, että tekee toisaalla hyvää ei hyvitä toisaalla tehtyä pahaa.
4)”Tarvitsemme kentälle hyvään työhön kaikki kädet jotka saamme”. Väärin. Sillä on väliä miten lähetystyötä tehdään. Meillä ei ole varaa toiseen David Katoon tai Ugandaan. Huomionarvoista tähän väitteeseen vastatessa on se, etteivät nämä lähetysjärjestöt kelpuuta käsikseen naispuolisia pappeja tai homoseksuaaleja.
Niin paljon kuin se ärsyttääkin, toivon suuresti, että nämä teemat pysyvät esillä niin kauan kuin tämä syrjintä ja sen rahoittaminen kirkon sisällä saa jatkua. Mikäli minut valitaan jatkokaudelle seurakuntaneuvostoon ja kirkkovaltuustoon, aion edelleenkin ajaa tasa-arvon ja lainmukaisen, avoimen demokratian toteutumista. Syrjintä ei ole demokratiaa.
Rakkaudella,
Eve