Mielipidekirjoitus Etelä-Saimaassa 27.11.2024
Lappeenranta julkaisi 22.11. hämmentävän asukaskyselyn metsistä. Metsäkeskustelun käydessä vilkkaana tällaisen kyselyn tulisi selvittää aidosti ja objektiivisesti, mitä asukkaat metsissä tekevät ja mitä niiltä toivovat.
Pitkän kyselyn ”Nopeat”-koosteen 14 kysymystä eivät kuitenkaan ulotu lainkaan metsien virkistyskäyttöön. Ne myös sivuuttavat lähes täysin ilmastonmuutoksen hillinnän tai luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen, jotka ovat kaupungin ekologisen kestävyyden strategisia kärkiteemoja.
Sen sijaan tärkeimmäksi asiaksi (8/14 kysymystä) nostetaan tonttien reunojen puustoon liittyvät tarpeet, järvinäkymää ja salaojien hoitoa myöten. Jopa autoilumaisemasta kysytään! Ainoa luontoon liittyvä kysymys koosteessa yhdistää lahopuun, jota metsänhoitosuositukset kehottavat metsiin jättämään, omituisella tavalla konkeloihin tuoden monimuotoisuuteen vaaran ulottuvuuden. Metsäluonto ei kyselyssä tarjoakaan muuta kuin haittoja ja vaaroja.
Kysely keskittyy hakkuutapojen esittelyyn, kuvaa metsänhoitoa positiivisilla termeillä (”valoisuus”, ”ilmavuus”, ”avara”) ja ohjaa kysymysten ja vastausvaihtoehtojen avulla vastaamaan halutulla tavalla. Jopa kyselyssä käytetyt taustakuvat tukevat tätä. Luonnontilaiseen metsään liittyviä piirteitä esitetään sanavalintojen avulla haitallisena (”varjoisa”, ”tiheä”, ”hoitamaton”, ”turvaton”) ja vastakkainasettelua luoden (”tuhojen estäminen vai lintujen pesintä”, ”maisema vai luonto”).
”Kenellä on eniten päätäntävaltaa” -kysymyksen vastausvaihtoehdoissa metsissä liikkuja lienee ”ohikulkija” tai ”alueen käyttäjä pl. lähitontin asukas”. ”Virkistyskäytön tärkeimmät” -kysymys taas kysyy virkistyskäytön muotojen sijaan eriasteisista hakkuista.
Metsissä mielellään kulkeva ja säännöllisesti luonnosta virkistäytyvä ei yksinkertaisesti pysty vastaamaan kyselyyn “oikein”. On selvää, ettei näin heikosti ja manipuloiden toteutetun kyselyn tuloksia voi hyödyntää minkään pohjana.
Esimerkiksi metsien tunnetuista terveysvaikutuksista tai suojelualueiden lisäämisen toiveista ei kysytä mitään. Kysytään kyllä, haluaako asukas, että metsä on viihtyisä, siisti ja elinvoimainen. Kukapa ei haluaisi? Mutta kun jätetään kysymättä, mitä asukas näillä tarkoittaa, voi kaupunki tulkita vastauksen haluamallaan tavalla vaikka hoito- eli hakkuutarpeeksi.
Monen veronmaksajan luottamus kaupungin metsienkäsittelyyn onkin jo niin huonoa, ettei kyselyn kartoille uskalleta paljastaa lempimetsiä siinä pelossa, että nekin käydään ”hoitamassa”.
Erikoista mutta ehkäpä enteellistä oli, ettei metsiä otettu mukaan loppuvuodesta 2023 vahvistettuun kaupungin monimuotoisuusohjelmaan. Näin tehtiin, vaikka yli 70 prosenttia Lappeenrannan maa-alasta on metsää. Kyselyn perusteella näyttää siltä, ettei valmisteilla olevassa metsäohjelmassakaan monimuotoisuudella ole merkitystä – vaikka monimuotoisten lähimetsien terveys- ja hyvinvointihyödyt ovat kiistattomia.
Äärimmäisen ohjaileva, valikoiden kysyvä, vastakkainasettelua lisäävä ja jopa vääriä tietoja pullisteleva kysely ei täytä hyvän hallinnon perusteita eikä saisi kuulua kunnan toimintakulttuuriin.