Viimeviikkoinen ilmastoraportti toi ilmastonmuutoksen viimein keskustelun ytimeen. Huoli tilanteesta jaettiin, aivan aiheesta, maamme hallitusta myöten, vaikka välttämättömiin, pikaisiin päästövähennyksiin ei ollakaan valmiita. Tämän toimien hitauden lisäksi vaarana on, että tilanteessa, jossa ongelmavyyhdissä ovat mukana myös muun muassa saasteet, ylikulutus, mikromuovit sekä luonnon lajikirjon hupeneminen, kehitetään putkinäköisesti osaratkaisuja, jotka aiheuttavat ongelmia toisaalla tai viherpestään muita tavoitteita, joiden vaikutus tulevaisuuteemme on kokonaisuudessaan ennemminkin negatiivinen, esimerkkinä biotaloushuuma.
Kuten Linda Brandt-Ahde (ES 11.10.) ja Kari-Matti Vuori (ES 15.10.) kirjoittivat, ratkaisut ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat meidän jokaisen henkilökohtaisissa päätöksissä. Yhteiskunnan päättäjien, valtion ja kuntien, käsissä on kuitenkin tehdä hyvistä ratkaisuista houkuttelevia ja huonoista hankalia. Esimerkiksi Lappeenrannassa voimme etelän lentolomien sijaan tukea lähimatkailun kehittämistä, panostaa kasvispainotteisen lähiruuan lisäämiseen kouluaterioissa ja tukea joukkoliikenteen nykyistä kattavampaa palvelutasoa.
Vähäpäästöisin energia on käyttämätön energia. Ylikulutus näkyy myös energian käytössä. Tutkimusten mukaan kulutuksen jatkuva kasvu ei lisää edes onnellisuutta, Suomessa onnellisuus ei ole kasvanut 70-luvun jälkeen. Verotuksen keinoin pitääkin tukea pitkäikäisiä välttämättömyystuotteita huoltoineen sekä pyrkiä palvelupainotteisempaan yhteiskuntaan. Kohtuulliseen kuluttamiseen siirtyminen voidaan nähdä myös positiivisena asiana kun hyvinvoinnin tasaisesta jakautumisesta pidetään huolta. Enemmän aikaa, vähemmän roinaa.
Kuten ilmastouutisoinneissa todetaan, meillä on jo riittävästi tietoa ilmastonmuutoksesta ja keinoja sen torjuntaan, mutta päättäväinen toteutus puuttuu. Laaja, tietopohjainen ilmasto- ja ympäristönäkökulma ja yhteiskunnan hallittu muutos pitää nostaa rohkeasti läpileikkaavaksi lähtökohdaksi kaikkeen päätöksentekoon.