Vihreät ovat tehneet aloitteen siirtymisestä jatkuvaan kasvatukseen kaupungin talousmetsissä, joita nykyään hoidetaan pitkälti tehometsätalouden periaattein eli avohakkuin. Aloitteen tavoitteena on tukea metsien hiilivarastojen nostoa ja luonnon monimuotoisuutta aikana, jolloin ilmastokriisiin ja ennennäkemättömään sukupuuttoaaltoon on reagoitava nopeasti. Jatkuvasta kasvatuksesta hyötyisivät myös maisema- ja virkistysarvot.
Siirtymällä jatkuvaan kasvatukseen kaupunki saisi todennäköisesti nykyistä parempaa taloudellista tuottoa metsistään, koska hakkuista saatavan tukkipuun osuus on suurempi ja metsänomistaja välttyy kalliilta metsänuudistukselta. Jatkuva kasvatus onkin hyvä metsänomistajalle, avohakkuut puolestaan hyvä halpaa puuta janoavalle selluteollisuudelle.
Kaupungin metsätalouspuolen lausunto aloitteeseen on tyrmäävän kielteinen. Se ei mielestämme pohjaudu faktoille. Esitettyyn toimintatapaan ei ole edes tutustuttu eikä tietoa ole etsitty tahoilta joilla on asiantuntijuutta ja omaakin kokemusta aiheesta.
Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kaupunki jättää käytetyn PEFC- sertifikaatin varaan. Vaikka Suomen metsätalouskäytön piirissä olevista metsistä 91 prosenttia on PEFC-sertifioituja, Suomen metsäluonnon monimuotoisuus on kriisissä. Esimerkiksi töyhtö- ja hömötiaisten kannat ovat puolittuneet, ja uhanalaisten lintulajien määrä ylipäänsä on Suomessa yli kaksinkertaistunut tällä vuosituhannella. Voidaan siis perustellusti kyseenalaistaa sertifikaatin riittävyys metsäluonnon monimuotoisuuden takaajana.
Huolestuttavaa on, että kaupunki on lausunnossaan viitannut vain valikoitujen avohakkuumetsätaloutta kannattavien tutkijoiden näkemyksiin. Näkökulma on siis kovin suppea eikä pohjaudu puolueettomiin, laajoihin tutkimustuloksiin.
Jatkuvaa kasvatusta ei pidä nähdä mörkönä, johon ei voida edes tutustua, vaan mahdollisuutena yhdistää nykyistä paremmin metsätalous ja sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Nykykäytännön ongelmat pitää hyväksyä ja hakea niihin ratkaisuja avoimin mielin.