Maanantain valtuuston kokouksessa valtuusto käsitteli Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin ja Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kuntalaisaloitetta METSO- suojelusta Lappeenrannan kaupungin omistamille metsäkohteilla. Virkamiehet olivat valmistelleet aloitteeseen lausunnon, jossa uusiin METSO-kohteiden etsimiseen ei nähty tarvetta. Virkamiesten näkemys oli myös että kaupungin omistamien metsien luontoarvot pystytään turvaamaan hoitamalla niitä taajamametsäsuunnitelman ja osayleiskaavoihin merkittävien kaavamääräyksien mukaisesti.
Valitettavasti tämä ei kaunis ajatus ei nykykäytännöllä toteudu. Oikeastaan jo se, että kaupungin 3600 ha:n metsäomaisuudesta ei löydy nykyistä enempää (200 ha) luontoarvoiltaan niin arvokasta aluetta että niitä kannattaisi edes harkita suojeluun, kertoo siitä että metsiemme luonnon tila ei ole paras mahdollinen vaan luontoarvot ovat köyhtyneet huolestuttavasti. Esimerkiksi Vantaalla luonnonsuojelualueita on löytynyt yli 1000 hehtaaria, vaikka kaupungin väestötiheys on yli 17-kertainen Lappeenrantaan verrattuna ja pinta-ala vain murto-osa kaupungistamme. Vantaalla luonto on siis säilynyt luontoarvoiltaan arvokkaampana.
Etelä-Karjalassa tämä kehitys on helppo tavallaan ymmärtää, onhan alue ollut pitkään paperiteollisuuden hallitsemaa aluetta. Nykykäsitys metsien merkityksestä on kuitenkin toinen, ja niille tuleekin nähdä muutakin merkitystä kuin puuteollisuuden raaka-aineen tuotto. Lappeenrannassa olisikin loistava mahdollisuus olla maailman edelläkävijä talousmetsien ympäristöystävällisemmässä kasvatuksessa, jos sellaiseen olisi halua. Tosiasiahan on myös se, että metsäluonnon monimuotoisuutta ei taata pelkillä luonnonsuojelualueilla, vaan myös niiden väliin jäävien talousmetsien luonnon tilan täytyy parantua. Esimerkiksi lahopuun määrällä on tässä merkittävä rooli.
Lappeenrannassa taajamametsille, eli käytännössä kaavoitettujen alueiden metsille, ei ole asetettu taloudellisia tuotto-odotuksia. Näillä metsillä onkin suuri merkitys asukkaiden hyvinvoinnille, luontokosketuksen kun on todettu parantavan ihmisen terveyttä monella tapaa ja vähentääpä se allergioitakin. Mitä monimuotoisempi metsä on, sitä parempi se on myös ihmiselle. Itse asiassa liito-orava, tuo paljon parjattu sateenvarjolaji jonka olemassaolo kertoo metsäluonnon olevan arvokas myös monelle muulle lajille, tuntuu viihtyvän hyvin samoissa metsissä kuin ihminenkin (liito-oravametsien pohjat ovat hyvin usein täynnä ihmisten tekemiä polkuja). Eli jos metsässä asuu liito-orava, olisi sitä ja sen luontoarvoja hyvä vaalia myös ihmisen hyvinvoinnin takia.
Lappeenrannassa keskustelu luonnonsuojelusta ja luonnon monimuotoisuutta tukevasta metsien hoidosta on hyvin ohutta. Kaupungilla ei ole asiantuntemusta näistä asioista, ei luonnonhoitosuunnitelmaa, eikä luonnon hoitoon ole ohjattu resursseja. Myöskään vapaaehtoisresursseja ei ole huomioitu, vaan esimerkiksi ympäristöjärjestöjen kannanotot ja tietotaito jätetään järjestelmällisesti huomioimatta. Luontoarvojen huomiointi onkin mitä suurimmissa määrin tahtokysymys, ja sitä tahtoa ei täällä ole. Kysymys kuuluukin, miten tällainen näkökulma sopii Green city Lappeenrannalle?