Kulunut vuosi Lappeenrannan kaupunginvaltuutettuna on ollut täynnä tiukkoja neuvotteluita, pitkiä kokousiltoja sekä rankkoja ja ikäviä päätöksiä. Lappeenrannan taloudellisen tilan kuntoon saaminen on ollut kaiken keskustelun ja päätösten johtotähti, ajoittain ja tiettyjen asioiden kohdalla asoita vääristäenkin. Ilokseni valtuustoryhmien väliset yhteydet ovat kuitenkin vuoden mittaan tiivistyneet, ja olemme voineet etsiä rauhassa pohtien ja keskustellen eri ryhmien välisiä kompromisseja, ja varsinainen poliittinen pelailu on onneksi jäänyt sivurooliin. Päätöksiä on siis saatu aikaan. Ne eivät ole täydellisiä, mutta neuvottelujen myötä ne on saatu alkuperäisiä ehdotuksia paremmiksi.
Valtuusto on tehnyt säästöpäätöksiään monessa osassa, lähtien säästöpaketista (yhteensä n. 15 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa sekä tiukka kulukuuri toimialoille ja Eksotelle) ja veroratkaisuista, päätyen seuraavan vuoden talousarvioon ja investointiohjelmaan. Sinänsä suunta on oikea, viimein kaupungin talouden aikaperspektiivi on riittävän pitkällä, ja eri tekijät käyttötalouden menoista investointikustannuksiin otetaan laskelmissa huomioon. Myöskin se, että kaupungin omistamia kiinteistöjä aletaan hoitaa suunnitelmallisesti ja ohjataan huomattavasti aiempaa enemmän rahaa vuosikorjauksiin, on positiivinen asia. Samoin se, että erilaisten kohteiden, kuten yhdyskuntatekniikan, elinkeinopoliittisten hankkeiden, jne., investointivarojen suuruusluokat on kiinnitetty, tuo hyviä työkaluja tulevaisuuden ratkaisujen järkevään suunnitteluun.
Toisaalta ajattelumalleissa on edelleen puutteita. Esimerkiksi kouluverkkoa suunniteltaessa ei laskelmia ratkaisuvaihtoehtojen kokonaiskuluista 10-20 vuoden tähtäimellä ollut käytettävissä. Myöskin ihmis- ja lapsivaikutusten arviointi oli vajavaista, nämä tekijät jäivät talouden mittareiden jalkoihin. Kouluverkosta saimme kuitenkin toivottavasti siedettävän ratkaisun aikaiseksi. Pontuksen alakoulun rakentaminen pikaisesti on hyvä asia, saamme terveelliset ja toimivat tilat alueen huonokuntoisten lähikoulujen lapsille, ja nimenomaan järjestyksessä ensin kunnon tilat, sitten vasta lasten siirtäminen vanhasta koulustaan. Myöskin koulumatkat pysyvät pääsääntöisesti järkevinä ja turvallisina. Sama koskee Joutsenon alueen haja-asutusalueen kouluja, lasten siirtely epäsopiviin tai epäterveellisiin tiloihin on vältetty. Siellä toivottavasti näemme jatkossa vielä ainakin yhden kyläkoulunkin pystyssä! Mäntylän koulun rakentamisen siirtyminen seuraavalle vuosikymmenelle on todella harmittava asia. Jos investointivaroja jatkossa tulee lisää vaikkapa taloustilanteen parantuessa, on Mäntylä priorisoitava muiden turhempien kohteiden ohi. Länsialueen koulujen kohdallahan kaikki on oikeastaan vielä auki.
Me Vihreät nostimme kouluverkkosuunnitelman teon yhteydessä esille myös sen, että nyt tehtyjen ratkaisujen täytyy näkyä myös maankäytön suunnittelussa ja tulevaisuuden kaupunkirakenteessa. On äärimmäisen tärkeää, että nyt päätetyn kouluverkon koulut saavat mahdollisuuden säilyä pitkään ilman ainaista pelkoa lopettamisesta, ja jotta tämä toteutuisi, täytyy kouluihin olla riittävästi koululaisia. Maankäytön suunnittelun avulla se olisi mahdollista varmistaa, myöskin maaseudulla. Jos pienenkin koulun ympärillä on riittävän suuri kyläyhteisö, tukee se koulun jatkoa tulevaisuudessa, samoin kuin muidenkin palveluiden säilymistä alueella. Harmillista, että esimerkiksi Nuijamaalle ei ole saatu riittävästi uutta asutusta niin että palvelut säilyisivät siellä paremmin kuin nyt. Samoin Mäntylän alueen ja lähialueiden maankäytöllä on suuri merkitys koulun tarpeeseen alueella. Näitä maankäytön ratkaisuja tehdään hallinnollisesti eri paikassa kuin kouluratkaisuja, joten on vaarana että kaavoitussuunnitelmat eivät tuekaan koulujen säilymistä.
Suuri ongelma kaupungin talouslaskelmissa onkin se, että tiukka taloudellinen kuri ei koske yhtälailla ns. elinkeinopoliittisia toimia kuin näitä kaupungin perustoimia. Elinkeinopoliittisina toimina näen paitsi erilaiset hankkeet ja yhteistyökuviot yksityisen sektorin kanssa, myös kaupungin laajentamisen, kauppapaikkojen infran rakentamisen ja tonttitakuun. Yritin tätä asiaa saada esille aloitteen avulla tänä vuonna, mutta vaikutti siltä että uudenlaiseen ajatteluun ei kaupungilla johdossa ole vielä halukkuutta: Aloite_elinkeinopolitiikan_arvioinnista. Ei vaikka näillä ratkaisuilla on suuri taloudellinen merkitys. Kaupungin elinkeinopolitiikan tuloksellisuutta ei juurikaan ole seurattu, mutta kun talouslukuja katselee, on aika selvää että se ei ole toiminut. Vasta tänä vuonna kaupunki on edes alustavasti arvioinut sitä, kuinka paljon suurilla investoinneillamme turismiin on vaikutusta kaupungin kassan tulovirtaan. Osaamista tällä alueella tarvitaan selvästi lisää!
Viimeisimmässä valtuuston kokouksessa kävi myös ilmi se, että tietoisuus kaupungin laajentamisen taloudellisista vaikutuksissa on johdossa vielä hyvin vähäistä. Teknisen toimen laskelmien mukaan esimerkiksi katu&puistoverkkomme lisääntyy n. 1% vuosivauhtia (eli laajennamme kaupungin taajama-alueita), ja samaan aikaan jo olemassa olevat kunnossapitokustannukset nousevat yli 5% tahtia. Samaan aikaan rahat nykyiseenkään kunnossapitoon eivät tahdo riittää, mikä varmasti näkyy asukkaiden arjessa erityisesti näin talviaikaan katujen huonompana auraamisena. Eli käytännössä näin ei vain voi jatkua, yhtälö on mahdoton, millään tehostamisilla tätä eroa ei pitkällä tähtäimellä kurota umpeen. Kuitenkaan juuri tähän puoleen ei ole säästöohjelmissa puututtu lainkaan. Lappeenrannassa olisi tiivistämisen varaa, tieneliöitä per asukas on meillä eniten Suomessa, eli talot ovat harvemmassa meillä kuin muualla. On tärkeää selvittää minkälaisia ratkaisuja muualla on tehty, jotta tehokkaampiin ratkaisuihin on päästy. Villit visiot esimerkiksi kaupungin laajentumisesta Ruohosaareen (tai jopa Mikonsaareen!) ovat suorastaan vastuuttomia, paitsi ympäristö- myös taloudellistenkin näkökulmien valossa! Kun nyt säästämme kouluverkossa jokaisen sentin mitä voimme ja lapset ja lapsiperheet saavat tuntea nämä ratkaisut ikävästi arjessaan, on väärin tuhlata rahaa hankalien kohteiden rakentamiseen ja uusien ylläpitokulujen tekoon.