Näin ensi vuoden budjettia suunnitellessa on kaupungin päättäjien pohdittava tarkkaan tulevaa rahankäyttöä. Kaikenlaisia uusia hankkeita on ollut esillä, ja tiedetään että kaupungin jo olemassa olevien rakennusten korjaamiseen menisi kymmeniä miljoonia euroja. Päätöksien teko on vaikeaa, valintoja on tehtävä.
Viime keskiviikkona 20.10. tekninen lautakunta antoi lausuntonsa teatterin rakentamisesta. Lautakunnan päätökseksi tuli lausua, että ainoastaan työturvallisuuteen liittyvät korjaukset pitäisi tehdä vanhassa teatterissa, muuten ei mitään, ja samalla täytyisi pohtia maakunnallisen teatterin mahdollisuutta. Itse olisin halunnut lausunnoksi teknisen toimen johtajan lausunnon, jossa todetaan että pitkän päälle halvimmaksi tulee uuden teatterin rakentaminen.
Säilyttäisin todella mielelläni vanhan teatterin, mutta nähtyäni teatterin kunnon yleisötilojen takana, on tätä vaikea enää ajatella, niin huonossa kunnossa teatteri on. Myös teatteri on kaupungin omistama rakennus, jonka annetaan edelleen rapistua, nyt siis teknisen lautakunnan jäsentenkin toiveesta. Näin myös se on osana lisäämässä kaupungin 58 miljoonan euron korjausvelkaa. Jos teatterin annetaan rapistua täysin, lankeaa myös sen korjaaminen myöhemmin maksettavaksi, ja tuskin sitä silloin halvemmalla saadaan. Todella huonokuntoisten rakennusten, joka teatteri alkaa jo nyt olla, peruskorjaamiseen liittyy toisaalta riskinsä. Esimerkiksi Alakylän koulun korjaamiseen on vuosien myötä laitettu suuria summia rahaa, ja silti kosteusvauriot säilyivät siellä niin pahoin, että koulu joudutaan näillä näkymin purkamaan, korjaukseen käytety rahat menivät siis hukkaan.
Eli jos haluamme että Lappeenranta on maakuntakeskus ja muutakin kuin jääkiekkokaupunki, on teatteriin panostettava. Panostettava summa on iso, ja olisikin tärkeää löytää nyt järkevä rahoitusmalli teatterille, esimerkiksi elinkaarimallilla rakentamista olisi harkittava. Elinkaarimallin ideana on jakaa rakennuksen investointikustannus pitkälle ajalle, ja usein joku ulkopuolinen, kuten rakennusliike, suunnittelee, toteuttaa ja ylläpitää tiloja. Espoossa tällaista on kokeiltu menestyksellä koulujen rakentamiseen. Jos uusi teatteri rakennetaan, pitäisi rakennuksen käyttö ehdottomasti laajentaa muidenkin käytössä olevaksi kulttuurikeskukseksi. Tällöin uusi rakennus toisi myös käytettävyydellään lisäarvoa nykyiseen verrattuna.
Ensi vuoden budjetin investointimahdollisuudet on käytännössä jo sidottu. Valtuusto on päättänyt pitkin kuluvaa ja edellistä vuotta useiden uusien rakennusten rakentamisesta, lähinnä uusia kouluja ja päiväkoteja. Nämä tilat tulevat kyllä todella tarpeeseen, mutta samalla on oikeastaan syöty lähes kaikki se raha, mitä olisi voitu käyttää olemassa olevien koulujen ja päiväkotien peruskorjauksiin. Eli vaikka korjausvelka on tiedostettu jo pitkään, ei sen vähentämiseksi ole juuri tehty mitään, ei edes niinä kuntatalouden hyvin vuosina, mitä vähän aikaa sitten vielä oli. Nyt on myös puhuttu uuden uimahallin rakentamisesta Skinnarilaan, vaikka meillä on jo kaksi toimivaa uimahallia. Uuden uimahallin suunnitelmiin ei oltu sitä valtuustolle tarjottaessa edes sisällytetty lastenallas-suunnitelmaa, eli aikalailla vajaamittaista hallia oltaisiin tekemässä. Halli-päätöshän palautui valtuustosta vielä takaisin valmisteluun. Uuden uimahallin arvioidut käyttökulut, reilu 300.000 euroa vuodessa, ovat myös unohtuneet pitkän tähtäimen suunnitelmista täysin, misä ne rahat otetaan? Luulisinpa, että loppujen lopuksi ne otettaisiin liikuntatoimen käyttötaloudesta, jolloin ne siis pitäisi säästää jostain muusta toiminnasta/tiloista. Jos yliopistoa ja ammattikorkeakoulua halutaan tukea, toivoisin mieluummin esim. professuurien perustamista (myös työllistävä vaikutus) tai vaikkapa kaupungin nuorten aikuisten tapahtumapuolen aktivoimista, siitä hyötyisivät paremmin kaikki nuoret. En pysty uskomaan, että kaupungin imago opiskelukaupunkina paranisi lisä-uimahallin myötä.
Liikuntapaikkojen suhteen olisi mietittävä yleensäkin vaihtoehtoja kaikenlaisille halleille, joiden käyttö on sidottu aukioloaikoihin, vapaisin vuoroihin ja rahaan. Olen kirjoittanut aloitteen lähiliikuntapaikkojen suunnittelusta ja rakentamisesta, jonka jätin lukuisien muidenkin valtuutettujen allekirjoittamana valtuuston käsiteltäväksi tänä syksynä. Lähiliikuntapaikat ovat siis vaikkapa koulujen pihoille tehtäviä liikuntapaikkoja (kenttiä, välineitä, ym), joita koululaiset voivat käyttää välitunneilla, ja iltaisin ne olisivat kaikkien lähiseudun lasten käytössä, Eli näin pyrittäisiin saamaan lasten liikkumiselle tilaa, ja parantaa kaupunkilaislasten mahdollisuutta harrastaa liikuntaa omaehtoisesti. Lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen on saatavilla myös valtion rahallista tukea. Aloite näyttää saaneen lautakuntatasoilla todella mukavan vastaanoton, ja käytännössä lähteneen jo toteutumaan. Eli toivottavasti tulevissa talousarvioissa voidaan sijoittaa aina edes muutama sata tuhatta euroa koulun pihojen liikuntapaikkojen parantamiseen.
Lisäksi pitäisi saada parannettua myös aikuisten ulkoilumahdollisuuksia – lisää ulkoilureittejä, parempia kevyen liikenteen väyliä. Nämä olisivat varsin halpoja halleihin verrattuna, mutta rahaa niihin tuntuu olevan vaikeampi saada. Ehkäpä ajat ja asenteet alkavat kuitenkin niidenkin suhteen muuttua!