Tiukka säästökuuri – ja uusi uimahalli?
Kaupungin nyt kuralla olevaan talouden hoitoon on tulossa uusia tuulia, ainakin näennäisesti. Valtuustoryhmien edustajien työryhmä sai aikaan säästölistan tuleville vuosille, listalla onkin paljon järkevää säästämisasennetta. Itse pidin erityisesti listan kohdasta, jossa ilmaistaan että uusia käyttömenoja lisääviä investointeja tulisi välttää jos niille ei lödy todella hyviä perusteita. Meillä on valtavasti korjausvelkaa, ja erityisesti koulujen huono kunto on tullut viime aikoina harvinaisen selväksi. On siis todella järkevää ja aivan välttämätöntä keskittää kaupungin rahoja näiden korjaamiseen, ei uuden kivan tekemiseen. Oleellista olisi mielestäni myös palata kunnan perustehtäviin ja miettiä miten ne rahoitetaan, muu toiminta tulee toissijaisena.
Kuitenkin tämän viikon maanantaina kaupunginhallitus päätti ottaa myönteisen kannan Skinnarilan uimahallin pikaiseen rakentamiseen. Itsekin asun länsialueella ja varmasti hallissa ajoittain kävisin, eli se olisi ihan kiva. MUTTA: meillä ei ole RAHAA. On hullua puhua kuinka paljon säästetään rakentamalla se nyt Skinnarilaan (eikä erikseen myöhemmin Sammonlahteen), ilmiö on sama kuin kauppojen alennusmyynneissä, pitäisi ostaa sellaista mitä ei tarvita (ja mihin ei oikeasti ole rahaa) vain koska se on halvempaa kuin muulloin. Hallin rakennuskulujen lisäksi pitäisi myös pohtia käyttökuluja. Joku arvioi niiden olevan kaupungin osalta n. 200.000-250.000 euroa/vuosi. Mistä muusta toiminnasta tämä on pois? Kaupungin säästölistalla on jo nyt mm. koulutoimen säästöjä, välillisiä korotuksia sähkön/lämmönhintoihin, palvelujen ”järkeistämistä”. Mistä tuo 200.000 euroa lisää säästettäisiin? Uimahalli toki tuottaa jonkinverran terveyshyötyä, mutta toisiko se uusia liikkujia tuon rahan edestä (uimahalliin kun pääsee jo nyt kätevästi kahdessa eri paikkaa kaupungissamme), vai voitaisiinko ihmisten liikkumista edistää jotenkin toisinkin? Ehkä lisäämällä lähiliikuntapaikkoja, ulkoilureittejä, kannustamalla ihmisiä arkiliikuntaan? Nämä eivät välttämättä olisi edes niin kalliita hankkeita.
Hetken jo luulin, että nyt tässä kaupungissa aletaan vihdoin elää taloudellisten realiteettien mukaan, mutta kyse taitaakin olla samasta kuin aina: säästetään koulupuolella, rakennetaan halleja. Sama asenne, jolla talous on tähän nykyiseen tilaan saatu, taitaa vain jatkua..
Metsät
Luontoihmisten viime aikojen iso työ lähi- ja virkistysmetsien säilymisen ja arvostuksen lisäämiseksi toi pienen ja tilapäisen positiivisen välituloksen. Me vihreät esitimme yhdessä Luonnosuojeluliiton kanssa, että Joutsenon Ahvenlammen arvokas ja hieno, monimuotoinen metsäalue suojeltaisiin. Suojeluhan tarkottaisi nimenomaan sitä, että alueen puusto suojellaan huomioiden alueen virkistyskäyttö. Polkujen ja latujen ympäriltä voitaisiin yhä poistaa vaaralliset puut, ja alueella saisi liikkua ja lammessa uida. Valtuustossa käyty keskustelu suojelusta oli masentavaa kuultavaa, meillä päin ei ilmeisesti suojelualuiden vähäisyydestä johtuen edes tiedetä mitä suojelu merkitsee. Valtuuston puheita kuunnellessa sai kuvan, että alueella suojelun myötä kiellettäisiin kaikki virkistyskäyttö – hiihto, uiminen, lasten juhlat, kaikki mahdollinen – puuttui vain että joku olisi epäillyt että alue aidataan piikkilangalla. Edes virkamiehet eivät suostuneet suojelun ja virkistyskäytön yhdistämisen mahdollisuutta selvittämään asiallisesti, me valtuutetut joutuimme itse pyytämään Ely-keskuksen virkamieheltä selkeän lausunnon, jossa hän kertoi että suojelualueella voidaan esim. edelleen hiihtää moottorikelkoin tehdyillä laduilla (tätäkin kun epäiltiin eri valtuutettujen puheissa). Alueen luonnonarvojakaan virkamieskunta ei ollut vaivautunut selvittämään, eikä Luonnonsuojeluliiton selvityksiä, joita mm. Ely-keskukset käyttävät kun määrittävät METSO-ohjelmaan kelpaavia arvokkaita alueita, otettu lainkaan huomioon. Negatiivinen asenne suojeluun olisi siis selkeästi aistittavissa niin virkamiesten kuin poliitikkojenkin taholta.
Mutta vaikka keskustelu tältä osin oli todella huonoa, kävi selväksi se, että Ahvenlampea pidetään eri valtuustoryhmien kesken arvokkaana ja hienona alueena, jolle ei haluta rankkoja hakkuita. Nyt vain ei siis haluttu tehdä päätöstä, jolla tämä olisi määritetty selkeästi ja pitkäjännitteisesti. Teknisessä lautakunnassa tekninen johtaja teki kuitenkin näiden keskustelujen pohjalta mukavan päätöksen, ja otti Ahvenlammen alueen pois taajamametsien hoitosuunnitelmasta, jossa alueelle olisi tehty mm. pari avohakkuuta. Nyt metsä sai siis aikalisän, ja toivottavasti vähemmän taloudellisin perustein tehtävää hoitoa jatkossa.
Toivon, että näiden keskustelujen myötä muutkin lähi- ja virkistysmetsät saavat lisää arvotusta. Kyse on luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä, kuntalaisten oikeudesta päästä oikeaan metsään lähellä kotiaan, ulkoilualueiden arvokkuudesta, ylipäänsä ihmisten hyvinvoinnista. Olen viime aikoina törmännyt kahteen valtakunnalliseen kyselyyn, joissa molemmissa lähiluonnolla oli iso merkitys. Toisessa kyselyssä luonnon merkitys näkyi hyvinvoinnin lisääjänä, ja toisessa toiveiden mukaisen asuinpaikan oleellisena tekijänä. Nämä asiat on hyvä pitää mielessä, kun kaavoitetaan uusia asuinalueita.
Konserniohje
Tein viime kesän lopuksi aloitteen kaupungin yhtiöiden hoidon avoimuuden lisäämisestä ja valtuuston vallankäytön selkiyttämisestä. Aloitehan ei itsessään johtanut mihinkään muuhun kuin korulauseisiin, mutta sattumalta aloitteenteon jälkeen kaupunki olikin joka tapauksessa päivittämässä konserniohjettaan, joka määrittää melko pitkälti näitä samoja asioita. Uusi konserniohje hyväksyttiin valtuustossa tänä keväänä, ja uskon että se lisää avoimuutta ja tuo yhtiöiden hoitoon pelisääntöjä jotka ovat tähän asti puuttuneet. Esimerkiksi, nyt yhtiöiden asioita ei enää käsitellä kaupunginhallituksessa kalvoasioina (eli asioina jotka esitellään epävirallisesti kokouksen ulkopuolella, ja päätökset tehtään ”tunnelman” mukaan), vaan ne ovat aina julkisina lista-asioina päätösesityksineen. Minusta tämä on oikein hyvä askel oikeaan suuntaan.
Yhtiöiden käyttö kaupungin asioiden hoitamisessa on minusta silti edelleen varsin huolestuttavaa. Erinäiset yhtiöt ovat aina itsenäisiä yksiköitä, joiden päätökset tekeen yhtiöiden hallitus, eikä näihin päätöksiin ole kuntalaisilla valitusoikeutta. Yhtiöittäminen ei ole mikään taikasana jolla asiat saadaan taloudelliseksi ja toimivaksi, aivan samat edellytykset ovat olemassa ihan normaalissa kunnalliseen toimialoihin pohjautuvassa mallissa. Kyse on vain asioiden hyvästä ja taitavasta hoidosta.