Jos tietää olevansa oikeassa, tulee se tuoda päätökenteossa selvästi ja johdonmukaisesti ilmi. Jätin Virpiniemen asemakaavamuutokseen eriävän mielipiteen jokaisessa käsittelyn vaiheessa kaavaprosessin käynnistämisestä alkaen. Vähänkään Maankäyttö- ja rakennuslakia ymmärtäville oli selvää, että yleiskaavan vastaista asemakaavaa ei voida laatia. Enemmistö Oulun kaupunginvaltuustosta ei suostunut tätä uskomaan, vaan Virpiniemeen jyrättiin asemakaavan muutos, joka olisi mahdollistanut pysyvän asumisen loma-asunto alueella. Lupasin kaavaprosessin alusta asti, että elleivät muut valita tästä päätöksestä, minä valitan siitä. No, onneksi Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys jätti valituksen hallinto-oikeuteen, joka päätti juuri kuten pitkin. Asemakaavan muutos on nyt kumottu ja Virpiniemen asumisen osalta ollaan taas lähtöpisteessä. Tähänkin touhuun käytettiin aivan tarpeettomasti satoja tuhansia euroja kaupungin rahaa ja asemakaavoituksen rajallista työaikaa, jota olisi voitu käyttää myös ihan järkevään kaupungin kehittämiseen. Hallinto-oikeuden perusteluja:
”Hallinto-oikeus toteaa, että asemakaavan muutoksessa osoitetun kortteleiden pääkäyttötarkoituksen ei voida katsoa poikkeavan Uuden Oulun yleiskaavan 2050 osoittamasta alueen käyttötarkoituksesta. Asiassa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, mitkä ovat hyväksytyn kaavaratkaisun tosiasialliset vaikutukset. Kaavaselostuksen perusteella asemakaavan muutoksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut pysyvän asumisen mahdollistaminen sitä pyytäneille tontinomistajille ja -haltijoille. Pysyvä asuminen on mahdollistettu valtaosalle kaavamuutosalueen tonteista. Vaikutustenarvioinnissa on pidetty todennäköisenä, että alue muuttuu erityisesti pitkällä aikavälillä tarkasteltuna suurimmalta osaltaan pysyvän asumisen alueeksi. Kaavaselostuksessa on kaavamuutoksen vaikutuksia arvioitu erityisesti pysyvän asumisen lisääntymisen aiheuttamien vaikutusten osalta. Hallinto-oikeus katsoo, että asemakaavan muutoksen tosiasiallisena vaikutuksena on pidettävä alueen muuttumista merkittävältä osaltaan pysyvän asumisen alueeksi, mikä on otettava lähtökohdaksi arvioitaessa yleiskaavan ohjausvaikutuksen toteutumista.”
……………
”Hallinto-oikeus katsoo asemakaavaratkaisun tosiasialliset vaikutukset huomioon ottaen, että
asemakaavassa osoitettu maankäyttö poikkeaa vähäistä suuremmalta osin yleiskaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta. Tällainen poikkeaminen on laadittujen arviointien perusteella omiaan johtamaan yleiskaavan perusteena olevien keskeisten tavoitteiden heikentymiseen.
Edellä lausutun huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että yleiskaava ei ole ollut maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 1 momentissa ja 54 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin riittävästi ohjeena laadittaessa asemakaavan muutosta. Tämän vuoksi valituksen kohteena oleva päätös on lainvastaisena kumottava.”
Viimeisimmät kommentit