Yhdyskuntalautakunta päätti 9.5.2023 kokouksessaa Oulun kaupungin Metsien hoito- ja käyttösuunnitelmasta vuosille 2024–2033. Yhdyskuntajohtajan esitys oli, että hakkutavoitteita hieman lisätään verrattuna aiempaan suunnitelmaan ja vastaavasti hiilinieluja ei vahvisteta eikä yhtään uusia suojelualueita perusteta. Esitys oli sellainen siitä huolimatta, että suunnitelman valmistelun aikana työpajoissa, seminaareissa ja kyselyissä nousivat luonto- ja hiilinieluasiat jatkuvasti voimakkaasti esille. Koska esitys ei vastannut kaupunkistrategian tavoitteita eikä Suomen kansallisia ilmasto- ja luontotavoitteita, valmistelin muutosesityksen. Valmistelun aikana oli tullut selväksi, että keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten ryhmissä ei kanneta huolta ilmastosta eikä luontokadosta, vaan painotetaan metsän hakkuita. Koska heitä on lautakunnassa enemmistö (8/13), olin valmis neuvottelemaan kompromissista, jossa pienempi osa metsistä olisi jätetty hakkuiden ulkopuolelle. Valitettavasti valmiutta minkäänlaisiin neuvotteluihin ja vastaantuloon ei vastapuolella kuitenkaan ollut. Tässä luonnostelemani pohja kompromissiesitykselle:

Kompromissiesitys:

Yhdyskuntalautakunta päättää, että metsien hoito- ja käyttösuunnitelma hyväksytään ohjeellisena noudatettavaksi seuraavin muutoksin:
-Vuosittaiseksi puunmyyntitavoitteeksi asetetaan 0,8 milj. euroa.
– 38 % metsämaasta jätetään metsätalous- ja metsänhoitotoimien ulkopuolelle suunnitelmakauden ajaksi. Metsänhoidon ulkopuolelle jätettävät alueet valitaan viranhaltijoiden toimesta ekologisesti ja taloudellisesti järkevinä kokonaisuuksina painottaen luonnoltaan arvokkaimpia ja metsätaloudellisesti vähäarvoisia kohteita. Luonnontilan ennallistamiseen tähtääviä toimenpiteitä mukaan lukien ojitetuille soille kasvaneen puuston poistaminen voidaan näilläkin alueilla tehdä.

Koska yksimielistä päätöstä ja sopua metsien hoidosta ei saatu, tein omaa kantaani vastaavan muutosesityksen.

Muutosesitys:

Yhdyskuntalautakunta päättää, että metsien hoito- ja käyttösuunnitelma hyväksytään ohjeellisena noudatettavaksi seuraavin muutoksin:
-Euromääräisestä puunmyyntitavoitteesta luovutaan.
-Tavoitteeksi asetetaan, että 30 % kaupungin omistamasta maa-alasta on suojeltu luonnonsuojelulailla vuoteen 2033 mennessä.
-Metsien hoidon päätavoitteeksi otetaan hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen.
-Vähintään 30 % luonnontilaltaan heikentyneistä elinympäristöistä ennallistetaan suunnitelmakauden aikana.

Esitystäni kannatti Ville Luotola (vas) ja äänestyksessä sen taakse asettuivat myös Aino-Kaisa Manninen (vihr) ja Suvi Röntynen (vas). Näin hävisimme äänestyksen 9-4. Jätimme pöytäkirjaan valmistelemani eriävän mielipiteen:

Eriävä mielipide:

Oulun kaupungin metsien hoidon lähtökohdaksi on otettava hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen.

Oulu tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Hiilinielut ovat keskeisessä osassa tavoitteen saavuttamiseksi. Metsien hakkuutaso vaikuttaa voimakkaasti hiilinieluihin. Esitetyssä metsienhoitosuunnitelmassa puun myynnin odotettu tuloarvo 50 vuoden aikana on noin 45 miljoonaa euroa, mutta hiilinielu jää pieneksi. Maltillinenkin hakkuiden vähentäminen nostaisi hiilinielua noin 100 miljoonan euron arvoisesti, jos nieluyksikön hinta olisi tämän hetken päästöoikeuden hinta. Vastaavasti kaupallisten hakkuiden lopettaminen kokonaan tuottaisi jopa 370 miljoonan arvoisen hiilinielun 50 vuoden aikana. Hiilinielun jäädessä pieneksi joudutaan vastaavat päästövähennykset toteuttamaan muilla toimenpiteillä, jotka tulevat erittäin kalliiksi oululaisille veronmaksajille. On myös mahdollista, että hiilineutraaliutta ei saavuteta tavoitellussa ajassa, jolloin Oulun imago ja vetovoima kärsivät.

Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että 30 % maa- ja merialasta suojellaan ja 30 % heikentyneistä elinympäristöistä ennallistetaan. Tämän tavoitteen saavuttamisessa julkisilla maanomistajilla kuten valtiolla ja kunnilla tulee olla yksityisiä maanomistajia suurempi rooli. Esitetyssä metsien hoito- ja käyttösuunnitelmassa ei kuitenkaan esitetä lainkaan suojelualueiden lisäämistä eikä ennallistamista. Oulu ei voi olla tässä asiassa vapaamatkustaja, vaan Oulunkin tulee hoitaa oma osuutensa luontokadon pysäyttämiseksi.

Kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna kaupungin metsäomaisuudesta saadaan suurin hyöty, kun sen hoidossa painotetaan hiilinieluja ja luonnon monimuotoisuutta.