Päättäjältä-kolumni Rantapohja-lehdessä 12.1.2023
Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti luontokadosta ja sen pysäyttämiseen tähtäävistä sopimuksista. Viimeksi joulukuussa Montrealissa YK:n jäsenmaat Suomi mukaan lukien hyväksyivät luontosopimuksen. Sopimuksessa sitoudutaan suojelemaan 30 % maa- ja vesialasta vuoteen 2030 mennessä. Suojelualueilla vain täydellisesti luonnon kanssa yhteen sopiva hyötykäyttö on mahdollista. Samalla luvataan, että 30 % heikentyneistä maa- ja vesialueista on ennallistamistoimien kohteena vuoteen 2030 mennessä. Todennäköisesti EU tulee tiukentamaan jäsenmaita sitovat tavoitteensa YK:ssa sovitun mukaisiksi.
Rantapohjan alueelle luontosopimusten toimeenpano tuo merkittäviä mahdollisuuksia. Esimerkiksi alueemme kaikkien neljän joen tila on heikentynyt merkittävästi viimeisen 70 vuoden aikana ja osin jo sitä ennen. Ennallistaminen tarkoittaa ennen kaikkea vesistöihin huuhtoutuvien päästöjen vähentämistä latvavesillä. Täytyy ennallistaa soita, uudelleen vesittää kuivattuja järviä ja rakentaa kosteikkoja. Syviksi ojiksi perattuja puroja palautetaan alkuperäisiin mutkitteleviin uomiinsa. Jokiosuuksien liettyneitä paikkoja täytyy puhdistaa ja rakentaa kutusoraikoita kaloille. Uittoa varten peratuilla osuuksilla kiviä palautetaan koskiin. Iijoella ennallistaminen tarkoittaisi myös vaelluskalojen elinympäristöjen palauttamista vesivoimarakentamista edeltäneelle tasolle. Ennallistaminen ei velvoita voimalaitosten purkamista ja paluuta entiseen, mutta vesivoimarakentamisen aiheuttamat menetykset jokiluonnolle olisi korvattava ja alkuperäinen lajisto palautettava esimerkiksi juoksutuksia ja padotuskorkeuksia muuttamalla sekä keinotekoisia ohitusuomia rakentamalla. Ennallistamisen piiriin kuuluvat myös umpeen kasvaneet jokivarsien rantaniityt, joiden palauttaminen avaisi monia hienoja jokimaisemia.
Meren rannikolla ja saarissa on runsaasti maankohoamisen myötä luontaisesti syntyneitä metsiä, joiden taloudellinen arvo on vähäinen, mutta merkitys luonnolle suuri. Näiden saaminen suojelun piiriin tekisi niistä arvokkaita luontokohteita niin paikallisille asukkaille kuin matkailijoillekin. Ennallistamisen ohella metsien suojelu vahvistaa hiilinieluja ja siten tukee ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Suojelutavoite voidaan ajatella kääntäen myös siten, että 70 % maa- ja vesialasta voi jäädä edelleen tavanomaiseen talouskäyttöön. Suojelukaan ei rajoita luonnon kanssa yhteen sopivaa hyötykäyttöä kuten rajoitettua metsästystä, kalastusta, marjastusta, ulkoilutapahtumia tai luonnonhoitoa esimerkiksi laiduntamalla. Joissain tapauksissa myös kevyt metsätalous voi olla mahdollista.
Ennallistaminen maksaa ja yksityismaiden suojelusta on maksettava täysi korvaus maanomistajille, mutta paikalliset eivät ole joutumassa maksajiksi. Rahoitusta on tulossa EU:sta ja Suomen valtio hoitaa oman osansa. Joitain kustannuksia voi jäädä maakuntiinkin, mutta huomattavasti enemmän saamme työtä ja ennen kaikkea entistäkin vetovoimaisemman, puhtaamman ja myös taloudellistesti tuottavamman ympäristön.
Esa Aalto, kaupunginvaltuutettu, maakuntahallituksen varapuheenjohtaja, vihreät
Viimeisimmät kommentit