Kolumni Rantapohja-Lehdessä 7.4.2022
Viimeistään kuluneen alkuvuoden aikana on käynyt selväksi, että energia- ja raaka-ainehuoltomme ei voi perustua ulkomaisiin uusiutumattomiin luonnonvaroihin. Oulun alueelle on tuotu Venäjältä mm. rautamalmia, öljyä, kivihiiltä ja energiahaketta. Erityisesti energiapuun tuonnille oli suunniteltu kasvua kotimaisen polttoturpeen korvaamiseksi. Oma lukunsa on Pyhäjoelle suunniteltu venäläisvalmisteinen ydinvoimala, jonka piti osaltaan varmistaa maakuntamme energiaomavaraisuus.
Vastaava tarve nopeaan luopumiseen venäläisestä energiasta on nyt ympäri Eurooppaa, mikä on jo selvästi nostanut fossiilisten polttoaineiden hintoja. Syntynyt tilanne pitäisi kuitenkin nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena meillä Oulun seudulla ja koko Pohjois-Suomessa. Alueellamme on merkittävät luonnonvarat ja laaja maa- ja meriala, joita voidaan hyödyntää uusiutuvan energiantuotannon lisäämisessä. Kun fossiilisen energian saatavuus heikkenee ja hinta nousee, paranee samalla kilpailukyky siellä, missä pystytään nopeimmin ja edullisimmin siirtymään uusiutuvaan energiaan. Vihreä siirtymä tarkoittaa siirtymistä paitsi uusiutuvan energian käyttöön myös kiertotalouden tehostamista ja uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä.
Lyhyellä aikavälillä joudutaan vielä turvautumaan myös energiaturpeeseen, jonka käytön päättyminen tulee siirtymään pidemmälle kuin miltä syksyn näkymien perusteella vaikutti. Toisin kuin Venäjän metsistä peräisin oleva puu, turve on kuitenkin mukana päästökaupassa, mikä markkinaehtoisesti ohjaa sen käytön vähentämistä. Itärajan sulkeutumisen myötä polttamisen päästöjä ei voidakaan enää ulkoistaa EU:n päästölaskennan ulkopuolelle. Sama tilanne on Itämeren alueella useissa muissa kaupungeissa, joiden lämmitysratkaisu oli laskettu venäläisen ”bioenergian” varaan. Melko harvaan asutulla Oulun seudulla pystymme kuitenkin monia muita kaupunkeja paremmin käyttämään omia metsävarojamme, mutta ennen kaikkea meillä on tilaa toteuttaa uusia innovatiivisia ratkaisuja.
Tuulivoimarakentaminen on voimakkaassa kasvussa ja sitä vauhdittavat sekä valmisteilla oleva vaihemaakuntakaava että teknologian kehitys, joka mahdollistaa suuren mittakaavan tuulivoiman tuotannon ulkomerellä Suomen talousvyöhykkeellä. Selvitysten perusteella maakunnassamme voitaisiin tuottaa tuulisähköä moninkertaisesti oman tarpeemme verran. Sähköä ei kuitenkaan välttämättä ole mielekästä viedä etelään uusia massiivisia siirtolinjoja rakentamalla. Tarjontaa ja kysyntää voitaisiin tasapainottaa myös jakamalla Suomi useampaan sähkön hintavyöhykkeeseen kuten Ruotsissa on tehty. Tällöin meillä pohjoisessa sähkön hinta laskisi merkittävästi, mikä parantaisi runsaasti sähköä kuluttavan teollisuuden kuten terästehtaiden kilpailukykyä. Kaupungeissa edullisella sähköllä voitaisiin helpommin ja nopeammin toteuttaa suuren mittakaavan lämpöpumppuratkaisuja ja lämpövarastoja, joilla korvattaisiin polttoon perustuvaa lämmöntuotantoa ja tasattaisiin tuulienergian vaihteluita.
Oulun seudun tutkimus- ja teknologiakeskittymä on erinomainen ympäristö aivan uusienkin innovaatioiden kehittämiseen. Ii on jo pitkään ollut vihreän siirtymän edelläkävijä. Oulun on nyt tarpeen seurata entistä ripeämmin perässä.
Esa Aalto, kaupunginvaltuutettu, maakuntahallituksen varapuheenjohtaja (Vihr.)
Viimeisimmät kommentit