Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan tietoa – Kompensaatiokäsite tulee ymmärtää oikein

Mielipidekirjoituksemme Kalevassa:

Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan tietoa

Kaleva (16.3.) uutisoi Pyyryväissuon uhanalaisen luontotyypin joutumisesta maanläjitysalueeksi. Tässä yhteydessä vs. yhdyskuntajohtaja totesi Sanginjoen metsäluonnon suojelun kompensoivan muuta uhanalaisen luonnon hävittämistä ja, että lainsäädäntö ei edellytä ympäristöhaittojen kompensointia.

Haluamme korostaa, että kyseiset lausumat edustavat viranhaltijan omaa mielipidettä. Ne eivät ole Oulun kaupungin virallinen tai yhdyskuntalautakunnan yksimielinen kanta. Ekologisesta kompensaatiosta on tutkimustietoa ja opetusmateriaaleja, ja vapaaehtoinen ympäristöhaittojen kompensointi on käytössä mm. kaivostoiminnassa.  Vastaava vapaaehtoinen kompensaatio löytyy myös Oulun kaupungin Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden toimintaperiaatteista. Sanginjoen monikäyttömetsän myynti Koneen Säätiölle oli upea päätös erityisesti luonnonsuojelun kannalta. (Tarkennus: Kaupunki myi myös aiemmin suojelemansa osan Sanginjoen ulkometsästä Metsähallitukselle yhden euron kauppahinnalla.) Tuo päätös ei kuitenkaan liity millään tavalla kompensaatioihin, eikä sillä voi oikeuttaa luonnon tuhoamista muualla.

Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan luonnolle aiheutuvan haitan korvaamista parantamalla vastaavasti luonnon tilaa jossain toisaalla silloin, kun luontoa joudutaan hävittämään esimerkiksi välttämättömän rakennushankkeen vuoksi. Pyyryväissuon tapauksessa kompensaatio tarkoittaisi, että siellä esiintyvää uhanalaista luontotyyppiä minerotrofista lyhytkorsinevaa ympäröivine rämeineen ja uhanalaisten lajien elinympäristöineen tulisi ennallistaa jossain toisaalla siten, että kokonaisvaikutus kyseiselle luontotyypille ja uhanalaisille lajeille olisi vähintään neutraali. Tulisi siis toimia niin, että Oulussa on jatkossakin yhtä paljon minerotrofista lyhytkorsinevaa, uhanalaista vaaleasaraa ja muuta suoluontoa kuin oli ennen maanläjitystä Pyyryväissuolle.

Ensisijaisena tavoitteena on aina oltava toiminnan ympäristöhaittojen minimointi. Silti joskus luontoarvojen säästämisestä joudutaan tinkimään muutoin tärkeiden hankkeiden vuoksi. On kuitenkin hyvin vaikea kuvitella, että ylijäämämaiden läjittämiseen – siis maakasan tekemiseen – ei löytyisi muuta paikkaa kuin uhanalainen suo. 

Tulemmekin esittämään valtuustoaloitteena, että Oulussa tärkeimmille luonnon monimuotoisuudesta vastaaville viranhaltijoille ja poliittisille päättäjille järjestetään koulutusta luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja ekologisesta kompensaatiosta viimeistään tulevan valtuustokauden alussa.

Esa Aalto, yhdyskuntalautakunnan jäsen, (Vihr)
Susa Vikeväkorva, yhdyskuntalautakunnan varapuheenjohtaja, (Vihr)
Eija Säilynoja, yhdyskuntalautakunnan jäsen, (Vas)

Myös alan tutkijat kirjoittivat Kalevaan oman vastineensa: