Kolumni Rantapohjassa 26.10.2017
Suomessa ja myös Oulun seudulla vannotaan nyt biotalouden nimeen. Biojalostamoiden uskotaan tuovan työtä ja toimeentuloa koko maakunnan parhaaksi. Ympäristövaikutuksista vain harvat ovat huolissaan. EU:ssa väännetään edelleen metsien käytön ilmastovaikutuksista ja bioenergian kestävyyskriteereistä. Kasvavan metsän hakkaaminen nimittäin heikentää hiilinielua aina, eikä nielu ehdi palautua ilmastonmuutoksen etenemisen kannalta kriittisessä ajassa. Bioenergian kestävyyskriteerit liittyvät mm. metsätalouteen turvemailla, ja Rantapohjan levikkialueellahan turvemaita riittää.
Jotta tavoiteltuihin hakkuumääriin voitaisiin päästä, puuntuotantoa turvemailla pitäisi lisätä merkittävästi. Se tarkoittaa enemmän ojituksia, lannoituksia ja avohakkuita. Märässä ja karussa turpeessa puu nimittäin kasvaa toivottoman hitaasti. Toiminnasta syntyvät kiintoaine-, humus- ja ravinnepäästöt vesistöihimme ovat valtavat. Jo nyt näemme, kuinka Kiiminki- ja Kalimenjoissa virtaa syyssateiden jälkeen sankan ruskea kuravesi. Meille sanotaan, että vesiensuojelurakenteet ovat kunnossa ja jokivarsien toiminta lakien ja lupien mukaista. Näin varmasti onkin, joten voidaan perustellusti sanoa vesistöjemme olevan ihmistoiminnan edessä lainsuojattomia.
Viimeisin esimerkki Oulun kaupungin toiminnasta tulee Pyyryväissuolta Kalimenojan valuma-alueelta. Pyyryväissuo on osittain ojittamattomana säilynyt suo, joko suodattaa ja puhdistaa tehokkaasti myös yläpuolisiaan valumavesiä. Nyt Oulun kaupunki on myöntänyt itselleen ympäristöluvan ottaa suon luonnontilaisena säilynyt osa ylijäämämaiden läjitysalueeksi. Jatkossa siis sieltäkin suunnalta jokeen valuu enemmän mutavelliä. Maanläjitys ei varsianisesti liity biotalouteen, mutta esimerkki kuvaa, kuinka uhanalaista suoluontoamme tuhotaan säälimättä ja vesistöistämme piittaamatta.
Metsiämme tulisi käyttää siten, että puu saa ansaitsemansa arvon ja metsämaa tuottaa meille elintärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten puhdasta rikkomattomassa sammalikossa suodattunutta vettä. Biojalostuksen ja selluteollisuuden sijaan voisimme hakata metsistämme arvopuita varovaisilla poimintahakkuilla ja jalostaa ne taloiksi. Maailmanmarkkinoilla olisi kysyntää puukerrostaloillekin. Sellaisia ei vaan kurakossa kasvavasta räkämännystä rakenneta.
Viimeisimmät kommentit