Puheeni kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa 17.12.2018
Maanmyyntitavoite kuluvalle vuodelle oli 12 miljoonaa euroa, jota edellisessä valtuuston kokouksessa korjasimme miljoonalla alaspäin, koska tonttikauppa ei käy. Nyt tähänkään ei päästä, vaan ollaan jäämässä 300 000 euroa alle 11 miljoonan.
Vika ei ole maan myyjissä, vaan suhdanne on nyt sellainen, että rakentaminen on hiipumassa. Tonteista ei saa sellaista hintaa, että niitä kannattaisi myydä.
Ensi vuoden budjetissa maanmyyntivoitot on ennakoitu 11,5 miljoonaksi, jota voidaan pitää myös virkamiehiä ja lautakuntia sitovana valtuuston tavoitteena maanmyynnin tasosta. Näkymät ovat kuitenkin nyt sellaiset, että tätä tavoitetta ei tulla saavuttamaan, ellei maata myydä selvästi aiempaa enemmän ja halvemmalla.
Ylipäätään maan myynti ei ole kovinkaan kannattavaa bisnestä suhteessa vuokraamiseen. Maanvuokratuotto on 5 % tontin arvosta, kun markkinoilta kaupunki saa lainaa 1 % korolla. Näin ollen on kannattavampaa jättää maa myymättä ja ottaa sen sijaan lainaa, joka voidaan maksaa pois maanvuokratuloilla. Nykyisellä korkotasolla velka on maksettu pelkästään maanvuokratuloilla 22 vuodessa, jonka jälkeen maa on edelleen kaupungin.
Rakennusliikkeille on tietysti edullista ostaa tontteja, jos hinnat ovat alhaalla. Rakennusliikkeiden bisnekseen ei kuitenkaan kuulu tontin omistaminen, vaan tontit myydään sijoittajille. Tämän jälkeen sijoittaja perii tontista niin paljon vuokraa, mitä taloyhtiöt ja asukkaat pystyvät maksamaan. Sehän on erittäin tuottoisaa ja varmaa bisnestä. Sijoittajia ei kiinnosta kaupungin vyöhykehinta tai ylipäätään asumisen hinnan pitäminen kohtuullisena Oulussa. Haluammeko me todella tällaista?
Maapoliittisissa linjauksissa olemme todenneet maapolitiikkamme perustuvan kaupungin vahvaan maanomistukseen. Sillä tavoin pidämme hinnat sopivalla tasolla ja voimme itse päättä, miten tätä kaupunkia kehitetään. Kaavoitus ja maankäytön muutokset ovat huomattavasti helpompia ja halvempia tehdä kaupungin omalla maalla kuin yksityisten maanomistajien kanssa neuvottelemalla.
Maan myyntiä täytyy toki olla jonkin verran, koska joissain tapauksissa myynti on syystä tai toisesta kannattavaa. Budjettikirjassakin arvioitu kestävä maanmyynnin normaalitaso on noin 6 miljoonaa euroa vuodessa. Kaupunkihan myös ostaa ja kaavoittaa maata, joten tontteja on myös myytäviksi.
Kysynnän ollessa kova, hyvillä paikoilla sijaitsevien tonttien myyntihinnat voivat nousta moninkertaisiksi suhteessa maanvuokran perusteena olevaan vyöhykehintaan. Yksittäistapauksissa myytävien tonttien hinnat voivat nousta miljoonia euroja ennakoitua korkeammiksi. Tämä näkyy tietysti myyntitavoitteen ylityksenä ja positiivisena tuloksena.
Muutaman hyvän vuoden tuloksen perusteella ei kuitenkaan pidä asettaa myyntitavoitteen tasoa. Jokainen taloudesta jotain ymmärtävä tietää, että huonomman suhdanteen aikana tällaisia kauppoja ei tehdä.
Jää kaksi vaihtoehtoa: Joko tavoitetta lasketaan kesken vuoden toteutuneelle tasolle tai yritetään päästä tavoitteeseen myymällä enemmän maata halvemmalla. Kolmas, mielestäni paras vaihtoehto, on korjata maanmyyntitavoite realistiseksi nyt tässä talousarvion valtuustokäsittelyssä.
Niinpä esitän maanmyyntivoittotavoitteeksi ensi vuodelle 9 miljoona euroa, joka olisi silti edelleen selvästi yli pidemmällä aikavälillä kestävän tason. Vuodesta 2020 alkaen on sitten palattava normaalille 6 miljoonan euron tasolle.
Viimeisimmät kommentit