Sanginjoki-liike muistuttaa, että metsien suojelu kasvattaa myös hiilinieluja.

Teksti on julkaistu mielipidekirjoituksena sanomalehti Kalevassa helmikuussa 2017.

 

Hongiston vaihtoehtoiset faktat

 

Vastineessaan Veli Pohjosen kirjoitukseen Arto Hongisto sohaisee 10.2. Kalevassa Sanginjoen suojelua kuin ohimennen. Hongisto väittää, etteivät Sanginjoen metsät olisi suojeltuina hiilinieluja.

 

Metsän käyttö hiilinieluna on monitahoinen kysymys. Vankistuva ja vanheneva metsä, jonka biomassa kasvaa, on joka tapauksessa hiilinielu. Tiheä nuori metsä puolestaan käy läpi vaiheen, jossa osa puista kuolee ja alkaa näin muodostaa lahopuuta.

 

Hongiston vaatima kasvavan metsän harvennus pienentää aina metsän hiilinielua eikä jäljelle jääneiden puiden nopeutunut kasvu riitä kompensoimaan hakkuun myötä ilmakehään vapautuvaa hiilidioksidipäästöä. Harvennuspuun käyttö selluksi tai poltettavaksi vapauttaa hiilidioksidin nopeasti takaisin ilmakehään.

 

Sanginjoen ulkometsän suojelun vastustaminen hiilinielunäkökulmasta on virheellistä, koska paras ja nopein keino Suomen hiilitaseen parantamiseksi on nimenomaan hakkuiden vähentäminen ja metsien suojelu.

 

Oulun kaupungin alueella on 199 150 hehtaaria metsämaata. Jos ulkometsästä suojeltaisiin aiottu 1 156 hehtaaria, se olisi 0,6 prosenttia metsämaasta ja muodostaisi entisten suojelualueiden kanssa vasta kaksi prosenttia siitä.

 

Hongisto väittää, että ”puolet Sanginjoen ulkometsästä on uudistettuja nuoria talousmetsiä”, jotka kaipaavat ensiharvennusta. Hän ei määrittele, puhuuko hän koko ulkometsästä, vai suojeluun ehdotetusta vajaasta puolikkaasta. Kummankaan suhteen väite ei pidä paikkaansa.

 

Erityisesti esitetyn lisäsuojelualueen metsät, ovat selvästi vanhempia ja runsaspuustoisempia kuin niitä ympäröivät muut metsät. Ehdotetulla alueella on esimerkiksi puuta keskimäärin 132 kuutiota hehtaarilla, kun sitä on kaupungin kaikissa metsissä (em. alue mukaan luettuna) 107 kuutiometriä hehtaarilla ja Pohjois-Pohjanmaalla 92 m3/ha. Vastaava ero näkyy ikärakenteessa.

 

On kiistämätön tosiasia, että erityisesti esitetyn lisäsuojelualueen metsät ovat ympäristöönsä nähden vanhoja ja poikkeuksellisen yhtenäisiä. Lisäksi metsissä on runsaasti uhanlaista lajistoa, muun muassa kuukkeleita.

 

Sanginjoen ulkometsä on nyt saanut olla jonkin aikaa hakkuilta rauhassa, mikä näkyy jo selvästi metsän erirakenteisuutena. Talousmetsämaisen puuston alla kasvaa yhä enemmän monen kokoista sekapuustoa, joka lisää sekä metsän monimuotoisuutta että parantaa hiilitasetta suhteessa harvennettuun metsään.

 

Sanginjoki-liikkeen puolesta

Esa Aalto, Biologi (FT), Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja