Kun puhutaan energiaremontista tai energiapolitiikan täyskäännöksestä, tarkoitetaan sitä, että sähkönkulutusta vastaava sähkömäärä tuotettaisiin täysin uusiutuvilla energianlähteillä. Energiapolitiikassa tarvittaisiin kuitenkin aivan oikea täyskäännös. Nyt nimittäin sähköntuotanto mitoitetaan, ja jatkossakin pyritään mitoittamaan, ennustetun sähkönkulutuksen mukaan. Tämä johtaa kestämättömään tilanteeseen, koska sähköntuotanto on aina ympäristölle haitallista ja uusiutuva energia voi jossain tapauksissa olla jopa vielä uusiutumatontakin haitallisempaa.
Niinpä ainoa oikea täyskäännös olisi siirtyä tuottamaan sähköä vain sen verran, mitä ympäristön kannalta kestävästi pystytään tuottamaan. Sähkönkulutus pitäisi sitten mitoittaa tuotannon mukaan. Meillä Suomessa olisi aivan valtavasti sähkönsäästöpotentiaalia, jos vain olisi tarve sähkönkulutuksen vähentämiselle. Valtaosa kotitalouksien sähkönkulutuksesta menee huoneistojen ja veden lämmitykseen, mikä on nykyaikana tarpeetonta. Lämmittää voidaan muutenkin. Vastaavasti teollisuus tuhlaa sähköä paitsi tehottomissa prosesseissa, myös erilaisten elämiselle tarpeettomien turhakkeiden valmistukseen. Lisäksi meillä on kaikenlaisia huvittelulaitoksia, joita ilman tulisimme aivan hyvin toimeen. Eikö olisikin mukava välillä talvipakkasilla säästää sähköä ja katsoa kiekkomatsia ulkojäällä?
Miten sitten sähköä pitäisi ja ei pitäisi tuottaa? Suomessa ollaan melko yksimielisiä siitä, että sähköntuonnista Venäjältä pitäisi päästä eroon, kuten myös hiili-, öljy- ja maakaasuvoimaloista. Kotimaisen turpeen energiakäyttö on ympäristön kannalta monihaitallisinta, ja siitä on luovuttava joka tapauksessa viimeistään lähivuosikymmeninä.
Ydinvoima jakaa mielipiteitä. Se olisi muuten hyvä, mutta kun ensinnäkin se ei ole kannattavaa ilman valtion tukia (eikä välttämättä edes tukien kanssa). Jo itse voimaloiden rakentamiseen liittyy tukia, mutta merkittävin tuki on valtion takaus onnettomuuksien varalta. Ydinvoimaloilta ei nimittäin vaadita vakuutuksia, joilla katettaisiin mahdollisen onnettomuuden kustannukset. Voimayhtiö vastaa kustannuksista vain omaisuudellaan, joka TVO:n ja Fennoivoman kohdalla on huonoimmassa tapauksessa vain onnettomuudessa tuhoutunut reaktori. Näin ollen kustannukset jäävät kokonaan valtion maksettaviksi. Jos onnettomuuden riski olisi nolla, vakuutusyhtiöt varmaan olisivat halukkaita vakuuttaman voimalat. Totuus on kuitenkin se, että ydinvoimaloille ei kukaan myy vakuutuksia, koska riski jättitappioihin olisi liian suuri. Sama valtion takaus koskee ydinjätteen varastointia ja hävittämistä. Ydinjäterahastoon kerätään varoja, mutta mikään ei takaa sitä, että ne varat riittäisivät alkuunkaan satoja tuhansia vuosia vaarallisena säilyvän jätteen käsittelyyn. Olkiluodon Onkalon turvallisuudesta on aivan aiheellisesti esitetty vakavia epäilyjä. On hyvin mahdollista, että luolaston kaivamiseen ja loppusijoituksen suunnitteluun käytetyt miljoonat ovat menneet täysin hukkaan ja ydinjäteongelma jää seuraavien sukupolvien käsiin.
Sitten meillä on vesivoimaa, jota monet pitävät puhtaana energiana. Jopa Vihreät puhuvat olemassa olevien vesivoimaloiden tehonnostoista. Suomalaisen vesivoiman ekologisuus vastaa kuitenkin lähinnä ekokatastrofia ja vihreys on sävyltään myrkynvihreää. Suurista joistamme vain rajalla virtaava Tornionjoki on säästynyt rakentamiselta. Muut joet on muutettu sarjaksi peräkkäisiä patoja ja tekoaltaita. Suurin jokemme Kemijoki oli maailman paras lohijoki, kunnes Kemissä saksalaisten räjäyttämän sillan tilalle rakennettiin Isohaaran pato ja voimala vuonna 1949. Kemijoen vesistön täystuho viimeisteltiin rakentamalla Luiro-jokeen pato Lokan kohdalle, jolla käännettiin Luiron vedet Lokan ja Porttipahdan tekojärvien kautta Kitiseen. Kitisestä ja Kemijoesta tehtiin sarja peräkkäisiä voimalaitospatoja ja tekoaltaita Luiron jäädessä lähes kuivaksi. Kemijoessa koskia jäi vain Sierilän ja Vanttauskosken välille, jotka nekin ovat uhattuina Sierilän voimalaitoshankkeen vuoksi. Kemijoen jälkeen tuhottiin vielä Iijoki, josta olen kirjoittanut erillisen blogin. Muut jokemme oli padottu jo aikaisemmin. Onneksi nyt aletaan viimein ymmärtää vesivoimalapatojen haitallisuus ja pienimpien patojen purkamista suunnitellaan jo monissa paikoissa. Valitettavasti kuitenkin sekä patojen ja voimaloiden hyödyt että niiden haitat kasvavat voimaloiden koon mukana. Niinpä aiemmassa blogissa kirjoittamani Iijokivisio olisi ainoa oikea visio kaikilla joillamme. Suomen vesivoiman hyötyjä ja haittoja voisi lopuksi verrata siten, että Suomessa vesivoimaloista saadaan sähköä Norjan kolmen suurimman vesivoimalaitoksen tuotannon verran, ja sitä varten on täytynyt tuhota koko jokiluontomme.
Jäljelle jäävät aurinko-, tuuli-, ja biovoimalat. Biovoimaloista ja metsien järkevästä käytöstä voisin kirjoittaa oman bloginsa. Todettakoon tässä vain, että pienessä mittakaavassa sähkön- ja lämmön yhteistuotanto biomassasta on järkevää, suuressa mittakaavassa ei. Aurinkopaneeleita kannattaisi asentaa kaikki katot täyteen, mutta niidenkin valmistamisella on ympäristövaikutuksensa. Toisaalta Suomessa keskeneräisessä ydinvoimassa kiinni olevilla 10 miljardin euron investoinneilla olisi saatu 10 000 MW aurinkopaneeleita. Tuulivoimaloiden rakentamisessa oleellista on ympäristön huomiointi voimaloiden sijoittelussa. Sopivia paikkoja löytyisi varmasti paljon, jos lopetettaisiin tolkuton kilpajuoksu syöttötariffien perässä ja suunniteltaisiin tuulivoimarakentaminen yhteiskunnan ja ympäristön kokonaisedun mukaisesti.
Tuuli- ja aurinkosähkön tuotanto ei ole tasaista, joten sähköverkossa tarvitaan säätöä. Pelkästä säätövoimasta puhuminen on harhaanjohtavaa, koska ennenkaikkea kulutusta pitäisi säädellä tuotannon mukaan. Säätövoimana toki voivat toimia esim. vanhoihin kaivoksiin rakennettavat pumppuvoimalat. Pyhäjoelle suunnitteilla olevan pumppuvoimalan säätöteho olisi 200 MW / koneisto ja koneistoja voidaan asentaa useampia. Oleellista on kuitenkin sähkön kulutuksen säätäminen. Monet sähkölaitteethan ovat sellaisia, ettei ole niin suurta väliä, milloin ne ovat päällä. Älykkäissä sähköverkoissa laitteet, ihmiset, teollisuuslaitokset ja sähköverkot kommunikoivat keskenään ja kulutus säätyy tuotannon mukaan lähes huomaamatta.
Kaikki tämä tietysti maksaa ja nostaisi sähkön hinnan pilviin. Mutta, että sitten? Nyt käytämme halpaa sähköä velaksi, kun tuhoamme sähköntuotannolla luontomme ja jätämme jätteet lastemme huolehdittaviksi. Olisiko aivan mahdoton ajatus pyrkiä jättämään seuraaville sukupolville elinkelpoinen Suomi, jossa voitaisiin elää pitkälläkin aikavälillä kestävästi? Sähkön hinnan nousu ei sitäpaitsi olisi ollenkaan pelkästään huono asia. Sen myötä energiatehokkuusinvestoinneista tulisi kannattavia, mikä toisi merkittävästi kotimaisia työpaikkoja ja kannustaisi suomalaisiin innovaatioihin. Tulevaisuuden maailmassa energiatehokkuus on ns. megatrendi. Missä energiatehokkuus ja älykkäät sähköverkot osataan, siellä menestytään ja sieltä myydään osaamista kaikkialle. Miksi tulevaisuuden menestyjä ei voisi olla Suomi?
Viimeisimmät kommentit