Haluatko toiminnallasi muuttaa toisen käyttäytymistä? Ole silloin jämäkkä, älä aggressiivinen hyökkääjä. Meitä on opetettu ajattelemaan, että on sanottava ”suorat sanat”, jotta asia ”menee perille”. Muista, että sanoilla on väliä.
Aggressiivisuus saa toisen suuttumaan, loukkaantumaan ja ottamaan etäisyyttä. Vuorovaikutuksen toinen osapuoli harvoin muuttaa käsitystään tai toimintaansa aggressiivisen hyökkäyksen jälkeen – päinvastoin poterot syvenevät.
Aggressiivinen vai jämäkkä?
Jyräävä, alistava, provosoiva, ilkeä, vaativa, tyly, periksiantamaton, syyttävä, joustamaton, itsekäs, määräävä, hallitseva…
Aggressiivista ihmistä voidaan kuvailla monin sanoin. Hän huutaa, raivoaa, ei suostu mihinkään, syyttää muita ongelmista, väheksyy toisten tarpeita ja korostaa omiaan, on uhmakas, ylemmyydentuntoinen ja manipuloiva. Aggressiolla harvoin saa aikaan sitä muutosta, johon sillä tähdätään.
Jämäkkyys sen sijaan usein toimii. Jämäkkyydellä on mahdollista saada toinen ymmärtämään erilaisia näkökantoja ja muuttamaan toimintaansa. Siinä missä aggressiivisuus synnyttää vihaa ja heikentää kykyä ajatella, jämäkkyys sen sijaan vähentää toisen suuttumisen todennäköisyyttä ja samalla lisää toisen mahdollisuutta ymmärtää, mitä sanot tai kirjoitat.
Jämäkkää keskustelijaa kuvaillaan sanoilla: toimiva, aktiivinen, vastuullinen, lempeä, empaattinen – hän tietää oikeutensa ja velvollisuutensa, pitää puolensa ja säilyttää malttinsa, yrittää ratkaista ongelmia, pyytää mitä haluaa, tuo esiin mielipiteensä, hyväksyy heikkoutensa sekä hyväksyy toisen heikkouden.
Vältä argumentointivirheitä
Jos toivot toisen muuttavan käsityksiään tai teet työtä ongelman ratkaisemiseksi, vältä ilmaisuja, jotka vievät huomion varsinaisesta asiasta.
Älä tee pilkkaa kirjoitusvirheistä – ne eivät ole merkki alentuneesta älykkyydestä. Pidä huomio asiassa, vältä loukkaavia henkilökohtaisuuksia: kukkakeppi, läski, sikaniska, Hullu-uho, Hutisalo. Älä itse keksi paikkansa pitämättömiä ”totuuksia” esim. ”Maahanmuutosta ei saa keskustella”.
Älä irvaile toisen tunteille: ”Menikö hiekkaa…?”. Tunteiden validointi yleensä auttaa keskusteluyhteyden säilymisessä: ”Huomaan harmistuksesi …”.
Vältä johtopäätösten tekemistä yksittäisistä tapahtumista – huolehdi, että otos on riittävän suuri. Pyri tarkistamaan tosiasiat ennen johtopäätösten tekemistä. Ole valmis muuttamaan johtopäätöstä, kun saat luotettavaa lisätietoa aiheesta. Muista, että samasta asiasta voi olla monta tulkintaa, kaikki yhtä tosia. Muista, että omatkin havaintosi voivat olla valikoivia. Ehkä sinäkin kiinnität huomiota omaa näkökulmaa tukeviin uutisiin. Etsi aina kokonaisuutta yksittäisten huomioiden sijaan. Lähes jokaisessa ilmiössä on näkökulma, jota sinä et vielä tunne. Vältä ”whataboutismia”, jolla pyritään vähättelemään ilmiötä: ”Saksassa äärioikeisto on vuonna 2018 tehnyt 89% kaikista juutalaisiin kohdistuvista viharikoksista – Niin, mutta tehdään niitä terroritekoja muuallakin”. Vältä myös vastakkainasettelua asioista, jotka eivät ole oikeasti vastakkain tai eivät käytännössä korreloi keskenään.
Miten toimia kärjekkään ilmapiirin vähentämiseksi?
Haaste on monimutkainen eikä siihen ole helppoja tai nopeita ratkaisuja. Lähtökohta on, ettei vihaan vastata vihalla.
Yksi tärkeimmistä keinoista on ehkäistä syrjäytymistä. Kenenkään ei tule ”pudota kelkasta”, vaan yhteiskunnan turvaverkon pitää toimia ajoissa. Vähäosaisuus saattaa altistaa tyytymättömyydelle ja ihmisen mieli taipuu etsimään syyllisiä ja luomaan uhkia. Syntyy vihaa, jota valeuutisointi ruokkii. On ensisijaista vähentää epäoikeudenmukaisuutta ja sen kokemista. Siihen tarvitaan sekä sosiaaliturvaa, kannusteita, luotettavaa tietoa että yhteen hiileen puhaltamista. Elämme vielä hyvinvointiyhteiskunnassa, vaikka äärioikeiston mielestä ”sosiaaliturva on luksusta”. Sosiaaliturvaa tulee uudistaa ja kannustinloukkuja purkaa. Sosiaaliturva on kuitenkin hyvinvointivaltion peruspilari: heikoimmista tulee huolehtia.
Musta-valkoinen ajattelu ja argumentointivirheet lisäävät vihan kulttuuria. Tarvitsemme enemmän kriittistä ajattelua ja lähdekritiikin merkitys korostuu. Valheellisen uutisoinnin vähentäminen ei liene mahdollista, joten mielipidekirjoitukset tulisi selkeämmin erottaa uutisista.
Suomessa keskusteluilmapiiri on muutamassa vuodessa kärjistynyt ja vihapuhe on lisääntynyt. Uhkakuvien luominen tai pelon ja vihan lietsominen eivät auta ongelmien ratkaisemisessa. Toivon maltillisuutta, yhteistyöhön pyrkivää ja ratkaisukeskeistä politiikkaa.
”Vihan kulttuuri ei kauas kanna. Se kaataa, ” toteaa presidentti Sauli Niinistö.
Tunteiden merkitys
Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä. Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä eikä tunteita tule kieltää. Tunteet voivat perustua tai olla perustumatta tosiasioihin. On hyvä tunnistaa myös perusteettomat tunteet, koska varsinkaan niiden ohjaamina ei kannata toimia. Tyypillisiä tunteita, jotka yllyttävät haitalliseen toimintaan, ovat esim. ylimitoitettu viha tai perusteeton pelko. Tunteet syntyvät meitä ympäröivien tapahtumien tai vaikkapa oman ajattelun seurauksena. Esimerkiksi todellisen tai kuvitellun uhan tunnistaminen on ensisijaista, kun valitsemme miten toimimme. Pelko ohjaa piiloutumaan ja viha hyökkäämään. Perusteettoman pelon tai ylimitoitetun vihan ohjaamina voimme toimia jopa oman tai yhteisömme edun vastaisesti. Tunteet eivät vähene purkamalla niitä, vaan tunteita tunnistetaan, ne saavat olla olemassa ja tarvittaessa tunteita säädellään.
Pitkään jatkuneet negatiiviset tunteet kuormittavat ja saavat ihmisen voimaan pahoin. Sen vuoksi tunteita kannattaa harjoitella tunnistamaan ja tarvittaessa harjoitella säätämään niiden voimakkuutta.
Virheet ovat sallittuja
Keskustelu aina onnistu.
Riitaan ei aina tarvita kahta. Sinäkin saat loukkaantua ja suuttua. Pyri silti säätelemään vihaa, vaikka se olisi oikeutettua tilanteessa, jossa sinua on loukattu. Toimiminen vihan ohjaamana on harvoin viisasta. Toisaalta, vaikka olisit kuinka jämäkkä, empaattinen ja neutraali, keskustelun toisen osapuolen omat tulkinnat ja tunteet vaikuttavat hänen toimintaansa. Väärinymmärrys on yleistä. Toinen voi suuttua, vaikka sinä et olisi aggressiivinen hyökkääjä. Toinen voi kokea syyllisyyttä, vaikka sinä ilmaisisit kritiikin, huolen tai tosiasian kuvailevasti ilman hyökkääviä sanoja.
